Uusi Praha

| TšekkiMondo 05-06/2009

Millainen Praha löytyy nähtävyyksien takaa? Viikonloppu taiteilijoiden, missien ja kulttuuriväen seurassa paljasti, missä Prahan todellinen taika piilee.

Hahaha! Nauru kaikuu Prahan Kafka-museon edessä olevalla aukiolla ja kertautuu pastellisävyisten talojen seinistä.

Saksalaisturisteista tämä on hauskaa.

Aukion keskelle on pystytetty suihkulähde, jossa kaksi mieshahmoa virtsaa Tšekin muotoiseen altaaseen. Lorinan säestämänä moottoroidut lantiot kääntyilevät hiljalleen edestakaisin.

Tällä aukiolla käy kääntymässä suuri osa Prahaan vuosittain valuvasta turistivirrasta, ja sitä virtaa riittää. Nytkin saksalaisryhmä tekee lähtöä vain antaakseen tilaa taka-alalla tungeksiville venäläisille.

Praha on legenda ja klisee. Kaupungissa käy vuosittain yli neljä miljoonaa turistia, ja kaikki tuntuvat tietävän, mikä kaupungissa on olennaista: hieno arkkitehtuuri, kiinnostava historia ja hyvä olut. Kovin moni ei kuitenkaan palaa Prahaan toista kertaa. Kaupunki on pieni, ja sen nähtävyydet on nopeasti koluttu.

Praha on kuitenkin muutakin kuin nähtävyydet. Paras tapa löytää toisenlainen Praha on kysyä neuvoa.

On siis aika tavata paikallinen taiteilija, julkkis ja suuri persoona David Černý, pissapoikapatsaan isä, Prahan tunnetuin ja kiistellyin nykytaiteilija, mies, jolla on mielipide kaikesta.

Alku ei vaikuta hyvältä.

»Tämä on pieni maalaiskaupunki», David Černý puuskahtaa ja rojahtaa vihreällä kankaalla huolimattomasti peitetylle sohvalle ohimoitaan hieroen.

»Täältä tuskin löytyy mitään uutta.»

Černýn työhuone sijaitsee Smichovin kaupunginosassa. Iso rakennus on oikeastaan kokonaan Černýn luomus. Meet Factory -nimellä tunnetussa monitoimitalossa on galleria, konserttisali, pieni kauppa ja työtiloja taiteilijoille.

Vaikka päivä on harmaa, työhuoneen isoista ikkunoista tulvii valoa. Lattialla lojuu pienoismalli Černýn Entropa-teoksesta. Kohuttu teos aiheutti alkuvuodesta diplomaattisen selkkauksen, sillä Bulgariaa symboloi teoksessa vessan kuva.

»Yritän myydä Entropan, jotta saan rahaa Meet Factoryn ylläpitoon», Černý kertoo.

Sitten hän valahtaa mukavampaan asentoon ja alkaa luennoida Prahan ongelmista: Ihmiset ovat epäystävällisiä, hallinto huonoa ja kaupunkisuunnittelu surkeaa. Mafia on vallannut keskustan kauppapaikat, ja kasinoita on joka kulmassa.

Ajatus Prahasta maagisena ja romanttisena kaupunkina saa Černýn tuhahtamaan. Hän toteaa Prahan magiikan olevan masentunutta ja ilmenevän lähinnä aamuöisin.

»Rakastan tätä kaupunkia, mutta haluan ottaa sen niin kuin se on, en myyttinä», taiteilija sanoo.

»Mutta onhan meillä tietenkin maailman kauneimmat tytöt.»

Sovimme tapaavamme Černýn myöhemmin paikassa, jossa on mahdollisuus tutustua kunnolla tšekkiläiseen naiskauneuteen.

Sitä ennen on hyvää aikaa katsella Prahaa vähän tarkemmin.

Prahan tv-tornista näkee koko kaupungin, ja kun siirtää katseensa tornin juurelle, pääsee tutkimaan kaupungin trendikkäintä seutua.

Vinohrady on alue, jonne nuoret prahalaiset suuntaavat, kun tahtovat viettää hauskan illan ja pysyä pois turistien reiteiltä.

Synkkää taiteilija Černýä ei voi täälläkään unohtaa, sillä hänen taideteoksensa hallitsee maisemaa: neuvostotyylisen tv-tornin seinään on kiinnitetty joukko ylös kipuavia, parimetrisiä lasikuituvauvoja. Näky on absurdi.

Kellariravintola Mozaika on yksi Vinohradyn suosituimmista paikoista. Ravintola on hauskasti sisustettu, rauhallinen ja päiväsaikaan vielä savuton. Se on harvinaista; Prahassa tupakoidaan estoitta missä ja milloin tahansa.

Nurkkapöydässä istuu Nikola Semotánová, graafikko ja korusuunnittelija. Hänellä on kotikaupungistaan vain hyvää sanottavaa.

»Praha on kotoisa, kuin pieni kylä. Täällä on kaikki ison kaupungin edut, mutta silti kaupunki on niin pieni, että sen halki voi kävellä», Semotánová sanoo ja muistuttaa, että vielä muutama vuosi sitten Praha oli hyvin erilainen.

»Designkauppoja ja pieniä gallerioita on tullut hirveästi lisää.»

Varsinainen buumi on monikäyttötiloilla, joissa yhdistyvät vaikkapa galleria, konserttisali, kahvila ja kauppa.

Itse asiassa aivan lähellä sijaitsee monitoimigalleria, jota pitävät Semotánován ystävät. Tokihan siellä on lähdettävä käymään!

On helppo huomata, miksi ihmiset viihtyvät Vinohradyssa. Kadut ovat puiden reunustamia, vanhat rakennukset kauniisti restauroituja, ja ravintoloita ja pikkukauppoja riittää. Vinohradyn suosio näkyy myös vuokrissa: yksiön vuokra voi olla neljäsataa euroa. Se on paljon, kun keskipalkka on tuhat euroa kuussa.

Pujahdamme sisään huomaamattomasta ovesta. Kaakeloidut seinät ja keskellä lattiaa seisova amme kielivät tilan aiemmasta käyttötarkoituksesta: nykyinen galleria oli kommunismin aikana hygienia-asema, jonne vanhukset pääsivät kylvetettäviksi.

»Valtio kustansi kylvetyksen ja hiuksien ja kynsien hoidon», Semotánová kertoo.

Nyt Hygienická Stanicen ammeessa huuhdellaan vastapainettuja t-paitoja. Vieressä gallerian pitäjä ja sarjakuvataiteilija Jan »Honza» Bažant painaa väriä uusiin paitoihin. Hän perusti gallerian viime vuonna, vastaiskuna Prahan elitistisille taidepiireille.

»Halusimme paikan taiteilijoille, jotka eivät edusta valtavirtaa», Bažant sanoo.

Hygienická Stanicen esikuvat löytyvät Berliinistä ja muualta Euroopasta. Koska tilassa myös työskennellään, kuka tahansa voi tulla milloin tahansa seuraamaan, kuinka taide syntyy. Galleriassa on lupa myös viettää aikaa. Nurkassa on pehmeä sohva, läppäri soittaa musiikkia ja olutta myydään eurolla pullo.

»Tällaisia paikkoja on Prahassa vasta muutama, mutta lisää on tulossa», Bažant lupaa ja esittää toiveen, että matkailijat etsisivät Prahasta muutakin nähtävää kuin iänikuiset sillat, kellot ja vahamuseot: »Ne ovat vain show turisteja varten.»

Jos haluaa todella välttää turistikliseet, kannattaa hypätä metroon ja matkustaa vielä vähän kauemmas.

Českomoravskássa Praha on rumimmillaan. Talot ovat ränsistyneitä, kadut autioita. Valoa tuo vain sinisenä loistava valtava O2-areena.

Täällä Prahan perukoilla kaupungin ensimmäinen graffititaiteilija, Jan »Honza» Kaláb pyörittää omaa monitoimitaloaan: galleria, työtiloja, asuntojakin. Kaláb kuuluu niihin ihmisiin, joiden vastuulla on pitää yllä Prahan mainetta taiteilijoiden kaupunkina.

»Viime aikoina täällä on alkanut tapahtua. Katutaide on nouseva trendi», Kaláb vakuuttaa.

Hän johdattaa meidät sisään yltä päältä graffitein maalattuun taloon. Entinen tehdas on hyytävän kylmä. Kalábin pieni työhuone on täynnä maalipurkkeja, taulunkehyksiä ja valokuvia tehdyistä töistä.

Viime syksynä Kaláb järjesti Prahan ensimmäisen katutaidefestivaalin, ja muutamaa vuotta aiemmin hän koristeli kaupunkia pienillä, taiteilijanimensä muotoisilla patsailla – luvatta tietenkin.

»Halusin saada ihmiset tuntemaan itsensä lapsiksi: ihmettelemään, miksi jokin on niin kuin se on», Kaláb selittää.

Sekä festivaaliin liittyviä että Kalábin omia teoksia on edelleen paikoillaan, esimerkiksi Vězeňská ja Kozi -katujen kulmassa.

Taiteen tuominen kaduille on järkevää, sillä gallerioissa lorvailu ei ole prahalaisten ajanviettotapojen kärkipäässä – toisin kuin vaikkapa ostoksilla käyminen. Uusia ostoskeskuksia nousee Prahaan jatkuvasti, samoin kuin suuria outlet-alueita kaupungin liepeille. Kalábinkin aika talonrumiluksessaan on rajallinen: paikalle on tulossa iso ostosparatiisi.

Se ei taiteilijaa huoleta:

»Sitten meidän täytyy vain etsiä uusi tila.»

Maastohousuihin ja Superstar-tennareihin pukeutunut Kaláb edustaa uutta, toiveikasta sukupolvea. Hänen Prahansa ei ole synkkä eikä masentava. Ei, vaikka ikkunasta näkyy Českomoravskán autius.

»Täällä on niin rumaa, että se on jo oikeastaan kaunista», Kaláb sanoo ja kertoo yhdysvaltalaisesta ystävästään, joka aloitti Prahan-vierailunsa Českomoravskásta.

»Hän lähti pyöräilemään tästä kohti keskustaa. Kun hän lopulta päätyi Prahan linnalle, hän ei voinut uskoa silmiään. Että kaiken tämän rumuuden jälkeen siellä odotti sellainen Disney-maisema.»

Praha on ristiriitojen kaupunki. Se on kaunis ja ruma, täynnä historiaa ja pullollaan uutta kaupunkikulttuuria.

Kaláb viihtyy Prahan rujolla puolella, mutta vain taksimatkan päässä odottaa toisenlainen Praha. On aika mennä katsomaan sitä, mikä David Černýn mielestä on Prahassa parasta.

Nainen on kuin silakka. Kolikon kokoisista hopeapaljeteista tehty puku nuolee hoikkaa, kuparinruskeaa vartaloa, blondatut hiukset säihkyvät, puku säihkyy, naisen hampaatkin säihkyvät. Hän on juuri ojentanut takkinsa Prahan lentokentän check-in-tiskille.

Tämä nainen ei kuitenkaan ole lähdössä lennolle. Tiskin yläpuolella näyttöruudussa ei ole lentoyhtiön logoa, siinä lukee šatna, narikka. Turvatarkastuksen jonossa ei näy passeja vaan paljetteja, sifonkia, korkeita korkoja ja kireitä mekkoja.

Kentällä ovat alkamassa Miss Tšekki -kisat, ja se ei ole mikään pikkujuttu. Kauneuskilpailut ovat tšekeille sydämen asia, ja näitäkin kisoja seuraa suorana televisiosta yli puolitoistamiljoonaa ihmistä. Enempää katsojia ei kerää yksikään ohjelma.

Kisat järjestetään jo toisena peräkkäisenä vuonna lentokentällä. Huhu kertoo, että tarkoituksena on nostaa uusitun kentän profiilia ja houkutella ostajia. Kenttä on myynnissä, sillä Tšekin valtio tarvitsee rahaa.

Mutta se taloudesta, nyt katsomaan missejä!

Lentokentälle on kutsuttu liuta julkkiksia, ja jossain täällä lymyää myös taiteilija Černý.Toimittajia ja valokuvaajia on kymmenittäin. Kunniapaikalla eturivissä istuu Tšekin entinen presidentti Václav Havel, joka on Tšekin kulttuuripiirien suosikki, mutta kelpaa myös missimaskotiksi.

Itse kilpailu on valtava spektaakkeli. Missikandidaatit tepastelevat lavalla bikineissä ja avantgardistissa muotiluomuksissa vastaten välillä kysymyksiin: »Pitäisikö eutanasia laillistaa?» »Batman vai Mamma Mia

Salin takaosassa, ihan viimeisessä nurkassa, tv-kameroiden ulottumattomissa piileksii David Černý. Hän ei välitä missijuhlien pukeutumiskoodista; yllä on sama nuhraantunut farkkuasu kuin päivälläkin. Seuralainen, kuvankaunis nuori nainen, sylkäisee esiteltäessä nimensä happamasti: »Kristina».

Sitten tulevat paparazzit.

Černý kääntää kuvaajille selkänsä, loikkaa ketterästi yli pöydän, sukeltaa maahan, löytää pullokassin, kolistelee kuohuviinipulloja, toteaa ne tyhjiksi, loikkii eteenpäin, löytää lisää pulloja, kolistelee niitä ja kiroilee. Salamavalot räiskyvät.

Juotavaa ei löydy, joten täytyy lähteä jatkoille.

Marriot-hotellin ovesta lipuu sisään Prahan kerma: poliitikkoja, bisnesihmisiä, kaunottaria ja kulttuuripersoonia. Černý poukkoilee hetken ympäriinsä tuttuja tervehtien ja ylimääräisiä lippuja etsien. Viiden minuutin kuluttua ohitamme turvamiehet vip-vieraille tarkoitettuja hologrammikutsuja heilutellen.

Sisällä vastaan astelee hallitseva Miss Universum. Hän kantaa kukkuraista ruokalautasta ja näyttää vihaiselta. Niskojaan nakellen hän purjehtii ohitsemme ja parkkeeraa nurkkaan palmun viereen. Sitten hän syö, nopeasti, ympärilleen pälyillen, käsi suun edessä. Tällaiset juhlat eivät taida olla hänen mieleensä.

Aika monen muun mieleen ne varmasti olisivat.

Ruokapöydät notkuvat, baarista saa maksutta mitä vain. Pukeutumiskoodi on, jos mahdollista, vielä juhlavampi kuin itse missikisoissa. Yhden harmaantuneen naisen olkapäällä keikkuu pään kokoinen kukkakoriste.

Černý esittelee talousjournalisti Jan Macháčekin, jonka lempinimi on yllätyksettömästi Honza. Tšekeissä lempinimien määräytymiskaava on ihailtavan yksinkertainen: jokaisella nimellä on vain yksi kutsumamuoto. Jos nimesi on Jan, lempinimesi on Honza. Jos olet Václav, lempinimesi on Vašek.

Väki siemailee hienoja drinkkejään ja pakkautuu tanssilattialle tuijottamaan paikalle saapuneita missejä. Černý on elementissään eikä malta olla hetkeäkään hiljaa.

»Arvasin, että meillä on sama suosikki! Arvasin sen!»

Černý kohdistaa sanansa jollekin takanamme seisovalle. Käännyn ja olen kasvotusten Tšekin ulkoministerin, prinssi Karel Schwarzenbergin kanssa. Jotain sanoakseni tiedustelen ministerin missinäkemyksiä. Schwarzenbergin läpitunkeva katse pyyhkii rauhallisesti yli missirivistön.

»Kyllä kakkonen oli paras», hän toteaa.

Ilta voisi jatkua tätä rataa loppuun asti, mutta on aika lähteä.

»Minun on vaihdettava vielä pari sanaa Václav Havelin kanssa», Černý ilmoittaa ja pyyhältää tiehensä.

David Černýnkään Praha ei näytä olevan läpeensä paha. Jos ei muuta, ainakin se on täynnä mahdollisuuksia.

Prahassa on 1,2 miljoonaa asukasta. Siitä huolimatta käy näin:

On juhlien jälkeinen aamupäivä. Dušní-kadulla sijaitsevan Kebab-katumuotikaupan ovi ei aukea tempomisesta huolimatta. Jatkosuunnitelmat ovat vielä auki, kun toisella puolen katua lähestyvä hahmo alkaa saada tuttuja piirteitä. Taiteilija Černýn edellisiltainen seuralainen Kristina harppoo paikalle.

Ennen kuin huomaammekaan, olemme uuden ystävämme kanssa Rudolfinum-galleriassa katsomassa Andy Warholin lyhytfilmejä. Näyttelyn jälkeen istumme museon kahvilassa.

Kristina, sukunimeltään Chrastekova, kertoo olevansa kotoisin Slovakiasta. Hän lähti 14-vuotiaana ulkomaille mallintöihin, poseerasi Pradan kasvona ja asui vuosia maailman suurkaupungeissa. Neljä vuotta sitten hän asettui Prahaan ja alkoi luoda uraa valokuvaajana. Nyt hän asuu Vinohradyssa, jota vertaa New Yorkin Chelseaan: kuin oma kaupunkinsa, josta tarvitsee harvoin lähteä mihinkään.

Kristina puhuu lempiravintolastaan, slovakialaisesta Posezení U Čirinystä, jossa hän käy syömässä täytettyjä paprikoita.

»Siellä on töissä Václav Havelin entinen kokki», Kristina huomauttaa.

Niinpä tietenkin.

Praha alkaa vaikuttaa pieneltä kylältä. Tai oikeastaan kahdelta. Toinen on se historiallinen näyteikkuna, jonka turistit näkevät. Toinen on se, jossa asuvat Kristina, Nikola, David ja kaikki kymmenettuhannet Vašekit ja Honzat.

Paikallisten Praha ei sijaitse vanhankaupungin aukiolla, vaan jossain, jonne pääsee metrolla. Se on pieni ja kotoisa, vaikka joskus hiukan synkkä ja hankalakin paikka.

Mutta tylsä - sitä se ei ole ikinä.

Tšekin hallitus kaatui maaliskuussa. Protestina Černý palautti Entropa-teoksen Brysselistä Prahaan. Teos on näytteillä DOX-gallerian pihalla 12.6. alkaen.

Faktat

Matka

Suoria lentoja Prahaan tarjoavat Finnair ja Czech Airlines. Lennot saa noin kolmellasadalla eurolla, tarjouksesta halvemmallakin.

Majoitus

Hotel.info-palvelun käyttäjien mukaan Prahassa on hinta-laatusuhteeltaan maailman kolmanneksi parhaat hotellipalvelut. Suurin osa hotelleista on keskustassa, viihtyisästä Vinohradysta löytyy lähinnä kahden ja kolmen tähden hotelleja.

Mövenpick

Andělissa sijaitseva neljän tähden hotelli, jonka paras puoli on näköala: Toinen hotelliin kuuluvista rakennuksista sijaitsee kukkulan päällä, jonne vie köysirata. Hotellin ravintolan terassilta näkee yli Prahan. 2 hh alkaen 117 e/yö.

www.moevenpick-prague.com

987

Tyylikäs designhotelli keskustassa, päärautatieaseman kupeessa. Sisustuksessa käytetty muun muassa Eero Saarisen Tulppaani-tuoleja. 2 hh alkaen 99 e/yö.

www.987prague.com

Amedia Hotel Theatrino

Jos haluat asua Vinohradyssa, majoitu tähän vanhan teatterin tiloihin rakennettuun hotelliin, jossa jokainen huone on erilainen. 2 hh alkaen 75 e/yö.

www.amediahotels.com

Vuokraa asunto

Suomalainen Helena Vatanen vuokraa asuntoja Prahan keskustasta alkaen 69 e/yö (sesonkiaikaan kalliimpaa).

www.helenavatanen.com/Asuntoprahassa.htm

Liikenne

Prahan julkinen liikenne toimii hyvin, ja helpoimmalla pääsee, kun ostaa useamman päivän lipun jo lentokentältä. Esimerkiksi kolmen vuorokauden lippu maksaa noin 12 euroa.

Taksit ovat Prahassa epäluotettavia, eikä niitä kannata koskaan ottaa lennosta. Luotettavimpia ovat AAA Radiotaxi (+420 222 333 222) ja Citytaxi (+420 257 257 257). Citytaxin voi tilata helposti myös tekstiviestillä samasta numerosta. Kirjoita viestiin nimesi, osoite ja lähtöaika. Keskus lähettää vahvistuksen.

Syö ja juo

Aromi

Vinohradyssa sijaitseva, Prahan parhaaksi ravintolaksikin mainittu Aromi tarjoaa aitoa italialaista ruokaa ja tunnelmaa. Erityisesti hummeria kehutaan. Aromi järjestää myös kokkikursseja.

www.aromi.cz

Mozaika

Mozaika tarjoaa Prahan parhaat caesarsalaatit, mutta fuusiokeittiöstä löytyy jokaiselle jotakin. Rento tunnelma ja hyvä sijainti Vinohradyssa lähellä metroasemaa. Pääruuat kuudesta eurosta ylöspäin.

www.restaurantmozaika.cz

Tower Cafe & Restaurant

Kommunismin aikojen symbolissa sijaitsee kaupungin paras piilopaikka. Tv-tornin ravintola ja baari ovat arkisin usein tyhjillään, ja paikka sopii romanttiselle illalliselle. Pääruuat seitsemästä eurosta alkaen.

www.tower.cz

Posezení U Čiriny

Perinteistä slovakialaista ruokaa perinteisessä ympäristössä. Pöytävaraus kannattaa tehdä. Pääruuat kuudesta eurosta ylöspäin.

Navrátilova 6, (+420) 222 231 709

Juhli

V Sedmém Nebi

David Černýn lempikahvila/-baari, jossa on rento tunnelma ja taidetta seinillä. Asiakaskunnassa enimmäkseen paikallisia boheemeja.

Zborovska 68, Prague 5

Bukowski’s

Prahassa asuvien ulkomaalaisten suosima rento ja hämyinen cocktailbaari Žižkovissa, aivan Vinohradyn rajalla. Bořivojova 86

Palác Akropolis

Prahan tunnetuin keikkapaikka, jossa on myös teatteri- ja tanssiesityksiä. Kaksi salia, baareja ja ravintola. Kiinnitä huomiota mielikuvitukselliseen sisustukseen.

www.palacakropolis.cz

Cloud 9

Jos boheemiympyrät kyllästyttävät, hotelli Hiltonin kattobaari tarjoaa vaihtoehdon. Cocktaileja ja tyylikkäitä ihmisiä sekä näkymä yli Prahan kattojen.

www.cloud9.cz

Taidetta

Meet factory

David Černýn perustama monitoimitalo, jossa on myös galleria.

www.meetfactory.cz

Galerie Hygienická Stanice

Sarjakuvataidetta, nuorien taiteilijoiden näyttelyitä ja pieni kauppa, jossa myynnissä muun muassa tauluja ja t-paitoja. www.hura.cz

Katutaidetta

Viime syksynä järjestetyn katutaidefestivaali Names Festin töistä osa on vielä jäljellä. Taideteosten sijainnit löytyvät osoitteesta namesfest.net.

Ostokset

Hard-de-core

Nuorten suunnittelijoiden designkauppa, jossa myydään vaatteita ja hauskaa pikkutavaraa edullisin hinnoin.

www.harddecore.cz

Parazit

Turistien kansoittaman Karlovan sisäpihalle kätketty muotiliike Parazit myy nuorien tšekkisuunnittelijoiden mielikuvituksellisia vaatteita.

www.parazit.cz

Lukemista

Ravintoloissa, baareissa, hotelleissa ja gallerioissa on jaossa kaksi hyödyllistä julkaisua, Praguide ja Art Map. Hanki ne, niin tiedät, minne mennä.

Mondo matkaopas Praha kirjakaupoissa sekä MTV3-Storessa, www.mtv3.fi/store.