Meloo ryhävalaiden kanssa

Tongan Vauvau-saarilla Tyynellämerellä melotaan ryhävalaiden seurassa autiosaarelta toiselle, herkutellaan tuoreilla merenelävillä ja snorklaillaan loppupäivä. Voisiko loma olla täydellisempi?

Puuff! Mikä tuo ääni oli? Vartin melonnan jälkeen ryhmän takaa kuuluu jälleen valtava puhahdus. Viidenkymmenen metrin päässä ui 40-tonninen ryhävalas.

Rannetietokone näyttää sykkeeni jyskyttävän sataaviittäkymppiä.

Kolmas ”puuff”. Valas kääntyy meitä kohti ja kohottaa valtavan pyrstöevänsä sukelluksen merkiksi. Se sukeltaa tietenkin suoraan meidän alitsemme.

Tässä kohdin salmea on noin viisikymmentä metriä syvää. Toivottavasti se riittää valaalle. Tilanne tuntuu niin absurdilta, ettei sitä osaa edes pelätä. Sen sijaan päässä vilahtaa ajatus: ”Tätä ei kyllä usko kotona kukaan.”

Pääoppaamme Epeli (kyllä, se on hänen oikea nimensä) ei juuri tapahtumaa noteeraa, ja matka jatkuu. Olen neljän päivän melontaretkellä Tongan Vauvau-saaristossa. 12 hengen ryhmään kuuluu kahden suomalaispariskunnan lisäksi melojia Kanadasta, Yhdysvalloista ja Uudesta-Seelannista.

Valaiden jälkeen melomme Sixia-saaren luota tuulisen selän yli autiosaari Ovalaulle. Reilun metrin korkuiset aallot heittelevät kanoottia melkoisesti, vaikka melonnan järjestäjä FIKCO (Friendly Island Kayak Company) on mainostanut, ettei aikaisempi melontakokemus ole välttämätöntä.

Ensimmäisen kolmituntisen melontapäivän aikana käväisemme myös Swallows Cave -luolassa Pangaimotu-saarella. Luola on noin kaksikymmentä metriä korkea ja kolmisenkymmentä metriä pitkä. Katossa roikkuu mustanaan lepakoita. Pelottaako? Ei kylmää enää lainkaan aamun ryhävalaiden jälkeen.

Illalla ihailemme auringonlaskua autiosaari Ovalaulla, jolle olemme pystyttäneet telttamme. Ovalau on juuri sellainen, millaiseksi me suomalaiset paratiisisaaren kuvittelemme. Palmuranta jatkuu niin pitkälle kuin silmä kantaa, ja viidakko ympärillä on läpitunkematonta. Aurinko hehkuu häikäisevän punaisena.

Seuraava aamu alkaa huikealla valaiden näytöksellä naapurisaaren edustalla. Joukko ryhävalaita paiskoo pyrstöevillään vettä niin valtavalla voimalla, että saamme olla tyytyväisiä, kun emme ole kajakkeinemme lähistöllä.

Ryhävalaat vaeltavat Tongan vesille vuosittain heinä–lokakuun aikana. Ne tulevat saaristoon synnyttämään yhdestä kahteen poikasta, ja muun ajan ne lounastavat etelän arktisilla vesillä.

Tonga kielsi valaanmetsästyksen 1976, jolloin alueella poiki enää kolmisenkymmentä ryhävalasta. Naaraat palaavat synnyttämään samalle alueelle, jossa ne ovat itse syntyneet. Niinpä kanta ei palaa koskaan alueille, joilta ryhävalaat on metsästetty olemattomiin. Nykyisin Vauvaun vesillä arvioidaan oleilevan yli viisisataa yksilöä.

Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina. Melomme kolmisen tuntia päivässä ja loppupäivän seikkailemme autiosaarilla, snorklailemme koralliriutoilla ja lekottelemme. Iltaisin herkutellaan Epelin narraamilla takuutuoreilla merenelävillä.

Alkaako kyllästyttää? Ei lainkaan. Retki tuntuu aina vain mielekkäämmältä touhulta.

Jokaiselle päivälle on varattu myös pieniä yllätyksiä. Kolmantena päivänä teemme aamiaisen jälkeen tunnin patikkaretken Euakafan näköalapaikalle, josta on mahtavat näkymät koko Vavau-saaristoon. Vavaulla on pääsaaren lisäksi muutamia kymmeniä pienempiä saaria, joista valtaosa on asumattomia. Saariston reunalla riutta suojaa ulommaisia saaria Tyynenmeren valtavilta aalloilta. Ryhävalaat leikittelevät jälleen merellä keskenään.

Näköalapaikan läheisyydessä on isoista kivilohkareista rakennettu hautakammio, johon muinainen kuningas 1600-luvulla hautasi suutuspäissään tappamansa uskottoman kuningattaren. Tarua vai totta, sitä ei taida tietää kukaan. Hautakammio on rakennettu massiivisista kivilohkareista, jotka on kannettu rannalta asti.

Tongan kuninkaan sanotaan olevan maailman painavin hallitsija. Väite saa vahvistusta, kun osallistumme Taunga-saarella paikallisiin Umu-juhliin, eräänlaiseen possujuhlaan kava-juoman kera. Kylä näyttää japanilaiselta sumopainileiriltä, sen verran jämeräraamisia kaikki sen kolmisenkymmentä asukasta ovat.

Viisimetrinen ”juhlapöytä” on katettu asukkaiden painoluokitusta kunnioittaen. Maauunissa paistetun pikkupossun lisäksi sillä notkuu kymmenkunta ruokalajia banaanilehtikääröissä: simpukoita, mustekalaa, naudanlihaa, raakaa kalaa, jamssia, taroa ja hedelmiä.

Herkuttelu tapahtuu käsin. Ruokajuoman puuttuminen selviää aterian jälkeen: kookospähkinästä huitaistaan ”hattu” pois viidakkoveitsellä ja jälkiruokajuoma on valmis. Pöytä kannetaan pois ja tanssi voi alkaa.

Hurmaavasti laitetut pikkutytöt kolmevuotiaasta teini-ikäiseen liikkuvat sulavasti miesväen kitaransoiton tahtiin.

Sitten alkaa kavan juonti. Kavaa valmistetaan samannimisen kasvin juurista. Ensiksi juuret kuivatetaan, sitten ne pureskellaan ja lopuksi massa syljetään ja sekoitetaan veteen. Kyllä: juoma näyttää ja maistuu aivan mutavedeltä. Kavassa ei ole alkoholia mutta sillä pitäisi olla runsaasti nautittuna lievä huumaava vaikutus.

Pari kuppia ei aiheuta meille mitään huulten kihelmöintiä kummempaa, mutta paikalliset kiskovatkin mutavelliä kuulemma litrakaupalla tuntikausia kestävissä seremonioissaan.

Retkemme päättyy Mala Island resorttiin, jonka vieressä on Japanese Gardeniksi kutsuttu kotiriutta. Japanese Garden on nimensä veroinen: kaikki eläintarhan akvaariosta tutut värikkäät kalat lipuvat pinnan alla hiljakseen ohi.

Mala Island on mainio paikka heittää jäähyväiset Tongan Robinson Crusoe -elämälle. Isäntä Dave pyörittää paikkaansa amerikkalaistyylisesti. Koko ajan tapahtuu ja musiikki raikaa. Juhlat jatkuvat aamuun asti.

Täällä ovat viihtyneet monet kuuluisuudet. Dave esittelee myhäillen vieraslistaansa: Metallica, No Doubt ja Green Day ovat käyneet hänen kymmenen falen, eli paikallisen bungalowin, paratiisissaan.

Merten jättiläisten lisäksi Tongan rauhassa rentoutuvat myös viihdemaailman megatähdet.