Kuuran kukkia

Vaeltaminen ei ole vain kesälaji. Marraskuinen viikonloppu Pohjois-Karjalan Mujejärven retkeilyreitillä nipistää posket raikkaan punaisiksi.

Aurinko on jo ohittanut lakipisteensä ja ilma on kuulaan kolea, kun saavumme vaellusreittimme alkuun. Tarkoitus on tehdä kahdessa päivässä parinkymmenen kilometrin pikkuvaellus Mujejärven retkeilyreitillä Pohjois-Karjalassa.

Ensimmäisen päivän aikana pitäisi ehtiä Mujejärven rantaan Tammikämpälle. Eli rinkat selkään ja tallustamaan.

Kävely metsässä on raikasta. Hengitys huuruaa lämpötilan laskiessa ja mieli tuntuu kevyeltä. Ensimmäiselle tulipaikalle on vain pari kilometriä matkaa, ja alkuinnostuksen vallassa itäsuomalaista metsää taivaltaa ripeästi. Matkan edetessä maisemat muuttuvat yhä jylhemmiksi. Ensimmäinen taukopaikka löytyy jyrkänteen juurelta, pienen lammen rannalta. On kuitenkin liian aikaista pysähtyä laavulle.

Takaisin harjanteen päälle ja rotkon reunaa seuraten eteenpäin. Varjojen pidetessä on helppo kulkea ja hengittää puhdasta ilmaa. Matka Tammikämpälle osoittautuu hivenen arvioitua pidemmäksi: puiden takaa häämöttävä aukea onkin kuuran kuorruttama suo, ei vielä Mujejärvi rantahuviloineen.

Järveä lähestyttäessä hiljaisuuden rikkoo kaksitahtisen moottorin pärinä. Äänen lähteeksi paljastuu myöhään liikkeelle lähtenyt veneilijä. Jäätä on miltei tuuman verran, ja veneen eteneminen näyttää vaivalloiselta.

Tammikämppä odottaa tyhjänä yövieraita. Mukava niin, sillä varausjärjestelmän puutteessa autiokämpillä vallitsee ensin tulleen etuoikeus. Vaikka joskus samalle kämpälle asettuu sulassa sovussa useampia seurueita, useammin kuitenkin käy niin, että myöhään saapunut seurue jatkaa kaikessa hiljaisuudessa seuraavalle laavulle etsimään omaa rauhaa.

Myöhäissyksyn retkeilyn huonoin puoli on valon puute: päivänvalossa ei kovin monta tuntia patikoida, ja kun pimeys kerran laskeutuu, parasta viihdettä on nuotio tai erämaakämpän sauna.

Meitä ei pimeys kiusaa, lukuun ottamatta kuvaajan vakiototeamusta: »Pitäisi olla mukana se jalusta.»

Kämpällä sytytämme tulen kamiinaan ja kynttilöihin, joita on sekä mukana että kämpässä edellisten kulkijoiden jäljiltä. Huomaavainen retkeilijähän jättää yöpaikan aina vähän parempaan kuntoon, kuin missä sen saa. Rinkat nurkkaan ja pelikortit esiin.

Korttia lätkiessä tuumailemme, että josko sentään tehtäisiin tulet pihalla olevalle nuotiopaikalle makkaranpaistoa varten. Lämpömittarin sisältävä kännykkäparka saa paikan hirsiseinän kolossa. Numerot osoittavat neljää pakkasastetta.

Täysikuu hopeoi jäätyneen järven selän. Nuotio korventaa makkaroiden lisäksi polvia, pakkasen jäähdyttäessä selkäpuolta. Vielä hieman korttipeliä ja yömyssyksi tervalla maustettua viinaa. Sitten kömmimme makuupussiemme suojiin.

 

Aamun valkenemisesta puhuminen tässä vaiheessa vuotta olisi liioittelua. Kuunvalon hopeanharmaa muuttuu vaivihkaa aamuhämärän pilvenharmaaksi.

Raavaan aamiaisen vahvistamina teemme tiedusteluretken muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle laavupaikalle. Mielikuvissa kangastelee myös käynti läheisessä ortodoksisessa kalmistossa, joka jäi edellisenä iltana katsastamatta. Mutta sinnehän ehtisi vielä paluumatkalla.

Kirkastuva aamu lupailee auringonpaistetta. Kun aurinko viimein repäisee itsensä vapaaksi pilvien kahleista, syntyy verraton valon ja varjojen leikki: puiden latvat hohtavat kultaisina ja kontrasti puiden varjojen ja häikäisevän valon välillä on suuri. Seuraamme näytelmää ensin mykistyneinä ja sitten taas normaaliin tapaan mölyten.

Öinen pakkanen on voimistanut maisemaa koristavaa kuurapeitettä. Päivästä tulee edellistäkin kauniimpi.

Rantaa myötäillen, vahvistuneella jäällä hiipien ja rasahtelua hätkähdellen matka vie kohti seuraavaa laavua. Jään rutinan yltyessä otamme järjen käteen ja siirrymme tukevalle maankamaralle.

Olemme jättäneet rinkat kämpälle, sillä aiomme palata samaa tietä takaisin. Nuotiolla harmittelemme, että kahvitarpeet jäivät leiriin. Kun viima käy liiaksi niemen kärkeen rakennettuun laavuun, lähdemme paluumatkalle. Siellä vielä odottaa se ortodoksien kalmisto.

Pohjois-Karjalaan

Mujejärven retkeilyalue sijaitsee Pohjois-Karjalassa Nurmeksen-Kuhmon-tien puolivälissä. Retkeilyreitin varren pysäköintipaikoille on hyvät opasteet valtatieltä 75. Tämä vaellus alkoi Uuronrotkolta. Vaelluksen pärjäsi hyvin muutamalla verkosta tulostetulla, aluetta ylimalkaisesti kuvaavalla A4-liuskalla, sillä alueen reitistö on hyvin merkittyä. Tarkempia vaelluskarttoja voi kysellä Pohjois-Karjalan matkailupalvelusta: www.kareliaexpert.fi.

Vaellus tapahtui marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lumimäärä voi vaihdella seudulla paljon sekä loppusyksynä että kevään korvilla.