Vilnassa on lupa olla boheemi

Uzupis! Anteeksi mikä? Koko Liettuan rakastama taiteilija Nomeda Marcenaite lähti oppaaksi Uzupikseen, Vilnan sisältä löytyvään satukortteliin. Itsenäiseksi vapaakaupungiksi julistautuneen Uzupiksen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden olla boheemi. Ja paljon muuta.

 

Jos kuvittelee, miltä tuntuu istua Marcus Grönholmin kyydissä auton kaasuttaessa suomalaisen talousmetsän läpi kiemurtelevalla hiekkatiellä, pääsee suurin piirtein oikeaan tunnelmaan. Paitsi että Nomeda Marcènaitè, rakastettu liettualainen taiteilija ja keskusteluohjelman emäntä, ei ole ammattirallikuski, eikä tie kulje metsässä vaan Vilnan vanhassakaupungissa, jossa kadut ovat kapeita, mukulakivisiä ja vilisevät ihmisiä.

»Enää ei ole pitkä matka», Nomeda tokaisee reippaalla äänellä ja kaartaa takarenkaat ulvoen pienen sillan yli. Vihdoinkin perillä.

»Noin», kuskimme huudahtaa iloisesti paiskatessaan auton oven kiinni. »Uzupis!»

Huonovointisuus katoaa nopeasti. Vilnan boheemi taiteilijakaupunginosa Uzupis on suloinen ja hellyttävä kuin piparkakkutalo joulupyhien jälkeen. Joku on puraissut palan katosta ja toinen on ottanut haukun ikkunankarmista, mutta ränsistyneisyydestä huolimatta jäljellä on paljon ainutlaatuista. Uzupis on kaunis ja herkkä kuin tomusokerilumi.

Monet talot ovat lahoamispisteessä. Mutta kaduilla ei kiinnitä huomiota pelkästään rapistuneisiin julkisivuihin, vaan myös maalareihin ja talojen seinäpintoja nuoleviin pensseleihin. Joka kulman takana suditaan maalia tai naputetaan nauloja.

»Jos haluaa nähdä Uzupiksen sellaisena kuin se on ollut, tänne pitää tulla tänään. Huomenna se on jo muuttunut», Nomeda sanoo kävellessään hitaasti kapeaa mukulakivipengertä eteenpäin. Vastaan astelevat koulutytöt hymyilevät hänelle.

Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Liettua vuonna 1991 itsenäistyi Neuvostoliitosta, Uzupiksen väki päätti, että kaupunginosan oli aika itsenäistyä. Yhdelle alueen aukioista pystytettiin vapautta symboloiva enkelipatsas ja asukkaille painettiin omat passit. Uzupiksella on myös oma presidenttinsä ja perustuslakinsa, joka lukee erään talon seinään kiinnitetyssä peilissä: Jokaisella on oikeus kuumaan veteen, lämmitykseen talvella ja tiilikattoon. Jokaisella on oikeus kuolla, mutta se ei ole pakollista. Jokaisella on oikeus tehdä virheitä. Jokaisella on oikeus laiskotella. Jokaisella on oikeus rakastaa…

Ennen Uzupista asuttivat pääasiassa taiteilijat, muut boheemit ja vähävaraiset. Muutamia vuosia sitten kaupunginosaan alkoi kuitenkin muuttaa rikkaita. He ovat kunnostaneet taloja ja kannustaneet muitakin varakkaita vaihtamaan asuinalueensa uudistuvaan Uzupikseen. Nyt kaupunginosan korkeimmalla kukkulalla asuu Vilnan kaupunginjohtaja, ja asuntojen hinnat ovat kaupungin kalleimpien joukossa.

Ei silti, kyllä Uzupiksessa vielä taiteilijoitakin asuu. Katselen pikkuruisen gallerian ikkunaa, kun kuulen Nomedan tervehtivän ohikulkijaa. Kuusissakymmenissä oleva lyhyenläntä mies tallustelee suuri paperirulla kainalossaan ohitsemme.

»Hän on Liettuan kuuluisin taiteilija», Nomeda kuiskaa miehen vihellellessä katua alas.

Hassua, sillä olisin voinut pistää pääni pantiksi siitä, että 40-vuotias Nomeda Marcènaitè on Liettuan kuuluisin ja rakastetuin taiteilija.

En ymmärrä keskustelua, mutta hymy, tuikkivat silmät ja ystävällinen äänensävy paljastavat, ettei nyt ainakaan riidellä. Vanha nainen roikkuu puoli vartaloa ilmassa vanhan kerrostalon toisen kerroksen ikkunasta ja puhuu kovaan ääneen. Nomedaa naurattaa.

»Aciu, aciu», hän toistelee hymyillen, eikä kyseessä ole aivastus, vaan sana kiitos. Muori vilkuttaa molemmilla käsillään, kun jatkamme matkaa. Ettei vaan putoaisi.

»Nainen kehui ohjelmaani», Nomeda sanoo hymyillen ja huokaa tyytyväisenä.

Värikkään, iloisen naivistisen taiteensa lisäksi Nomeda on vakiinnuttanut paikkansa liettualaisten sydämissä vetämällä suosittua keskusteluohjelmaa ja järjestämällä hyväntekeväisyystapahtumia. Nomedan ohjelmassa keskustellaan pääasiassa aiheista, jotka ovat liettualaisille vaikeita tai kipeitä – kuten orpolapsista.

»Haluan nostaa esiin asioita, jotka ovat kulttuurissamme tabuja. Liettuassa on valtavasti lastenkodeissa asuvia orpoja, ja heidän määränsä kasvaa koko ajan. Lastenkodit ovat aivan tukossa», Nomeda suree.

Viime jouluna Nomeda ja hänen taiteilijamiehensä Marius järjestivät Vilnan suurella areenalla lastenkonsertin, jonne kutsuttiin kaikki maan lastenkotien asukkaat. Areena täyttyi. Paikalla oli myös Nomedan kolme lasta. Yhdeksänvuotiaan tyttärensä Nomeda ja Marius adoptoivat tämän ollessa pikkuvauva.

Keskustelun katkaisee Nomedan kännykän pirinä. Lyhyen puhelun loputtua hänen kasvoilleen leviää jälleen hymy.

»Haluaisitteko nähdä oikein kunnon uzupislaisen taiteilijakodin? Tässä aivan lähellä asuva ystäväni kutsui meidät kahville.»

Vielä kysyt! Uzupiksen romanttisesti ränsistyneet talot, veistoksilla ja maalauksilla koristellut takapihat sekä värikylläiset ja rönsyilevät kukkaistutukset ovat saaneet kuvittelemaan, mitä aarteita talot kätkevät sisäänsä. En kieltäytyisi mistään hinnasta.

Tanskan prinsessa Aleksandra lahjoitti tumman purppuraisen silkkijakkupukunsa Vilmantas Marcinkevicuikselle kiitokseksi hänen maalaamastaan kuningasperheen perhepotretista. Puku päätyi antiikkikehyksiin Vilmantasin ja hänen vaimonsa Indran makuuhuoneeseen.

»Kuningasperhe rakastaa Vilmantasin töitä», Indra sanoo ja keinuttaa sylissään viisi päivää sitten synnyttämäänsä tyttövauvaa, Martynaa. Indran jaloissa pyörivä kaksivuotias Teodora-tyttö imee tuttiaan, tuijottaa taulua ja kiertää etusormensa ympärille punaisia kiharoitaan.

Olen hieman vaivaantunut, kun kyläilemme juuri synnyttäneen naisen kodissa. Nomedan ja Indran mielestä se näyttää kuitenkin olevan täysin tavallista. Hyväntuulinen Indra kattaa olohuoneen ruokapöydälle kasapäin kermaleivoksia, marjapiiraita ja kahvia, ja hyysää vuoroin ynähtelevää Martynaa, vuoroin vauvasta mustasukkaista Teodoraa. Kaksivuotias kiharapää näyttää juuri siltä, miltä voisi kuvitella tuhatvuotisesta monarkiasta syöstyn prinsessan näyttävän.

Mutta jos liettualainen vieraanvaraisuus on hämmentävää, sitä ovat myös liettualaiset naiset. Baareissa notkuvia naisia ei voi huonolla tahdollakaan kutsua baarikärpäsiksi, yöelämää kansoittavat ladyt ovat pikemminkin baariperhosia. Nomeda kertoo laittautuvansa huolellisesti joka ikinen aamu, myös silloin kun hän ei poistu kotoaan. Ajatus koko päivän viettämisestä yöpaidassa peiton alla saa hänet pudistelemaan kiivaasti päätään. Kullanväriseen silkkipaitaan ja teräväkärkisiin korkokenkiin pukeutunut Indra on samaa mieltä. Hänen pitkät, punaiset kiharansa on solmittu nätisti ja poskilla helmeilee ruusunsävyinen poskipuna.

Jos liettualainen nainen haluaa, hän näyttää varmasti hyvältä vaikka synnytyssalissa.

»Naisten laittautumisen takana on ihan yksinkertainen tosiasia», Nomeda sanoo ja nauraa makeasti. »Naisia on täällä vähemmän kuin miehiä, ja meidän on tehtävä kaikkemme voittaaksemme kilpailun parhaista yksilöistä!»

Nomedan teoriassa saattaa piillä totuuden jyvänen. Vuoden 2004 tilastojen mukaan sadasta liettualaisesta 47 on miehiä ja naisia 53.

Yksi Liettuan tuoreimmista naistulokkaista haukottelee leveästi Indran sylissä. Nomeda silittää vauvan päätä ja muistelee, kuinka hänen esikoispoikansa oli syntyessään pidempi kuin Liettuan pisin koripalloilija maailmaan putkahtaessaan. Vertaus on liettualaisittain luonteva, sillä koripallo on maassa vähintään yhtä suosittu urheilulaji kuin jääkiekko Suomessa. Väkilukuun suhteutettuna koripallon harrastajia on eniten maailmassa. Eikä ole tavatonta, että supermarketin koripallovalikoima on suurempi kuin karkkihylly.

Kerätessämme astioita pöydästä Indra kertoo, että perhe on pian muuttamassa pois Uzupiksesta. Kuuden kilometrin päähän on valmistumassa uusi omakotitalo. Indran ja Vilmantasin nykyinen, kolmikerroksinen kotitalo edustaa perusongelmaa Uzupiksessa.

»Asuntomme on ihana ja viihdymme täällä, mutta talo on muuten huonossa kunnossa. Naapureilla ei ole varaa sijoittaa välttämättömään rappukäytäväremonttiin, ja me taas emme pysty maksamaan sitä yksin», Indra sanoo.

Puulattiat, kattohirret ja valtava määrä taidetta – muun muassa Nomedan, Mariuksen ja Vilmantasin maalaukset sekä puutyöt – luovat tunnelmaa vanhan talon kattohuoneistoon. On helppo kuvitella, kuinka talossa viime vuosisadan alussa asunut runoilija istuu ikkunan edessä ja kirjoittaa säkeitään ulkona näkyvästä puutarhasta ja hedelmäpuiden tuoksusta inspiroituneena.

Astellessamme rappukäytävässä portaita alas Nomeda varoittaa lahosta rappusesta. Kaiteen maali hilseilee ja seiniä koristavat vesivahingon jäljiltä jääneet hometahrat.

Korjaataankohan tätä rappua koskaan, mietin, ja istuudun autoon odottamaan. Naapurirapussa asuva mies on pysäyttänyt Nomedan, ja tämä vastaanottaa kuuliaisesti kehuja.

»Olen ajanut rallia muutamassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Eräs rallikuski antoi minulle niitä varten muutaman ajotunnin ja sanoi, että suurin heikkouteni on se, etten pelkää. Hän taisi vähän pelätä kyydissäni.»

Moottoritie on kuoppainen, mutta se ei Nomedan vauhtia hidasta. Kun ohituskaistan pientareella vilahtaa ruohikkoon isketty risti ja pari hämärässä loistavaa kynttilää, minun on pakko sulkea silmäni.

Ajattelen hämärtyvää Vilnaa, jonka vanhankaupungin kirkoista tehtiin neuvostoaikana elokuvateattereita ja teurastamoita. Viehättävä Pyhän Annan kirkko, jonka Napoleon halusi pistää taskuunsa ja viedä mukanaan Ranskaan, toimi romuvarastona. Nyt kirkot on palautettu loistoonsa, ja Euroopan laajin vanhakaupunki on saanut takaisin kauneutensa.

Liettua on noussut neuvostoaikojen jälkeen jaloilleen, vaikka maan polvet vielä notkuvatkin. Nomeda kertoo, että yksi hänen keskusteluohjelmansa tulevista aiheista ovat eläkeläiset. Matushkahuiveihin kääriytyneitä mummoja näkee etenkin Vilnan nukkumalähiöiden toreilla myymässä vihanneksia, tekonahkakenkiä ja kissanpoikasia.

»Vanhukset joutuvat tekemään töitä kuolemaansa saakka, koska eläke on niin pieni, ettei sillä elä. Olen suostunut kasvoiksi muutamiin mainoskampanjoihin, jotta saisin kerättyä kunnolla rahaa ja voisin viedä omat ja mieheni vanhemmat talvella etelään», Nomeda kertoo pysäköidessään kotipihaansa.

Vaikka sekä Nomeda että hänen miehensä ovat taiteilijoita, heidän kotitalonsa ei sijaitse Uzupiksessa vaan parikymmentä kilometriä Vilnan ulkopuolella, Valko-Venäjän rajan tuntumassa. Yksinäinen, metsän keskellä sijaitseva puutalo löytyy pitkän, roudan syömän tien päästä.

En voi olla miettimättä, millainen kasvojaan kohotuttavasta Uzupiksesta tulee, kun yhä useammat boheemit muuttavat muille maille. Noudattavatko myös sen uudet, kaupunkimaastureilla ajavat asukkaat kaupunginosansa perustuslakia, joka takaa jokaiselle muun muassa oikeuden pitää tai olla pitämättä kissoja? Muokkaako kaupunginosa ihmiset kaltaisekseen vai tekevätkö ihmiset kaupunginosan?

Nomeda tuntuu niin malliuzupislaiselta, että on helppo unohtaa, ettei hän ole koskaan edes asunut boheemissa vapaakaupungissa. Toisaalta hän taitaa itse rikkoa ainakin yhtä Uzupiksen perustuslain säännöistä: kahdeksas artikla julistaa, että jokaisella on oikeus olla erottumatta joukosta ja olla tuntematon.

Palattuani maaseudulta takaisin Vilnan keskustaan huomaan tutut kasvot bussipysäkin kyljessä. Nomeda siinä hymyilee säteilevää hymyään, kosteusvoidepurkki kädessään.

Mutta boheemikaupunginosan lakia tuskin pitääkään ottaa kirjaimellisesti. Sillä tärkein säännöistä taitaa olla viides artikla, joka takaa jokaiselle uzupislaiselle oikeuden olla ainutlaatuinen.

Faktat: Vilna

Matka

Finnair lentää suoraan Vilnaan. Hyvällä tuurilla lennot voi saada reilulla sadalla eurolla, muuten hinnat liikkuvat parin kolmen sadan hujakoilla.

Ekoteko

Jos haluaa välttää lentämistä, Vilnaan pääsee myös ottamalla laivan Tallinnaan ja sieltä bussin Riian kautta. Bussilippuja Tallinnasta Vilnaan voi ostaa Suomessa Matkahuollosta, jossa menolippu maksaa reilut 28 euroa (alle 27-vuotiaille nuorisoalennus). Matka taittuu linja-autolla noin kymmenessä tunnissa joko päivä- tai yöaikaan.

Majoitus

Reval Hotel Lietuva ****

Tyylikäs ja kotoinen hotelli viidentoista minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Ystävällisen henkilökunnan lisäksi hotellissa on plussaa kaksikymmentäkaksikerroksisen hotellin kattava langaton verkko sekä ylimmän kerroksen Skybar-kuppila, josta näkyy koko Vilna.

Konstitucijos ave. 20, www.revalhotels.com

Narutis *****

Vilnan vanhin hotelli, Narutis, on peräisin vuodelta 1581. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva hotelli kuuluu maailman romanttisimpien hotellien joukkoon. Häämatkalaisten kestosuosikki. Halvimmillaan 111 eurolla per yö.

Pilies 24, www.narutis.com

Liikenne

Sähköbusseissa matka Vilnan sisällä taittuu yhden tai muutaman litan hinnalla. Taksilla matkustaminen on halpaa (viidentoista minuutin matka maksaa noin kolme euroa), mutta vain kun muistaa tilata auton etukäteen puhelimitse. Jos taksin nappaa lennosta, kuljettajat veloittavat usein ylihintaa. Ekipazas (puh. 1446) on suositeltava taksiyhtiö, jonka keskuksessa puhutaan englantia. Halvimmat hinnat ja luotettava palvelu.

Bussilinja 11

Uzupiksen ja vanhan kaupungin kautta Vilnan Beverly Hillsiksi kutsuttuun Sveritasiin ajava linja-automatka antaa kattavan läpileikkauksen kaupungista. Tämän halvemmaksi ei kiertoajelu muutu.

Tekemistä ja näkemistä

Trakai ja sen linna

Vilnasta 27 kilometrin päässä sijaitsee Trakain kaupunki, jonne kannattaa tehdä päiväretki. Kaupungin järvimaisemissa sijaitsee komea linna.

Eurooppa-puisto

Euroopan maantieteellinen keskipiste sijaitsee Vilnan lähimailla. Vaikka keskipiste merkinnee Euroopalle yhtä vähän kuin Haravankylä Suomelle, vieressä sijaitseva Eurooppa-puisto on visiitin arvoinen. Liettualainen taiteilija Gintaras Karosas perusti alueelle puiston, josta löytyy monenmaalaista taidetta. Mieleenpainuvin on Karosasin rakentama teos, joka koostuu tuhansista vanhoista televisioista ja hylätystä Lenin-patsaasta.

Vanhakaupunki ja juutalaiskortteli

Vilnan vanhakaupunki on Itä-Euroopan suurimpia ja se kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Viehkeät pikkukadut, pikkuruiset putiikit ja kahvilat ovat Vilnan parhaimmistoa. Vanhasta kaupungista on kävelymatka juutalaiskortteliin.

Vilnan joulu

Joulua vietetään Liettuassa vielä kovemmalla volyymilla kuin Suomessa. Joulupukki saa valtionpäämiehen kohtelun ja joka puolella järjestetään jouluaiheisia konsertteja ja tapahtumia. Eikä tunnelma ole läheskään niin kaupallinen ja markkinahenkinen kuin Suomessa. Lumisateisessa Vilnassa aistii aidon joulun hengen.

Syö ja kahvittele

Vilnassa on vaikea löytää kahvilaa tai ravintolaa, jossa tarjottaisiin pahaa ruokaa. Useimmista kahviloista saa myös ruokaa, ja edullisin hinnoin. Parilla eurolla saa aterian joka vie nälän, kymmenellä syö kuin ruhtinas.

Skonis ir Kvapas

Haista ja maista, sitä tarkoittaa ravintolan nimi. Sata vuotta vanhan oloinen rakennus on oikeasti aivan uusi, mutta henkii vanhan ajan arvokkuutta. Tiibetiläinen masala-tee tehdään täällä hiljaa ja huolella. Nomeda suosittelee: Savanoriu pr. 178, www.skonis-kvapas.lt

Literatu Svetaine

Herkullista skandinaavistyylistä ruokaa, joista erityisesti kalaruoat säväyttävät. Siisti ja viihtyisä ravintola aivan tuomiokirkon vieressä pääkatu Gediminolla. Gedimino 1

Uzupio Picerija

Viehkeä, pienehkö lasirakennus Uzupiksessa tarjoaa mainiota italialaista ruokaa. Raviolit ovat herkkuja samoin kuin paikan tiramisu. Paupio 3

Yliopiston ruokala

Italialaistyyppinen yliopistoruokala sijaitsee suuren tsaarinaikaisen yliopistokompleksin perällä. Ruokala on rakennettu vanhaan holviin ja lounaan, esimerkiksi ravioleja tai spagettia, saa reilulla eurolla.

Juo ja juhli

Gravity

Vanhaan bunkkeriin rakennetussa yökerhossa jytisee itäeurooppalaisten rakastama tekno. Tyylimimmejä tanssilattialla, treenattuja mallipoikia baarin takana. www.clubgravity.lt

Cosy

Leppoisaa illanviettoa tyylikkäässä kellaribaarissa, jonka yhden huoneen pehmeille sohvasängyille voi kellahtaa pötköttelemään ja polttelemaan vesipiippua. Pirteä henkilökunta, keskitasoa huokeammat hinnat.

Ostokset

Yksi Liettuan suurimmista vientituotteista on meripihka, jota myydään kaikkialla. Meripihkaa suositellaan ostettavaksi sitä myyvistä liikkeistä, ei kadulta, jossa kaupitellaan myös muovijäljitelmiä. Aitouden voi tarkistaa nuolaisemalla: pihka maistuu, muovi ei.

Akropolis

Baltian suurimmassa ostos- ja viihdekeskuksessa on paitsi sata putiikkia myös luistinrata ja useita elokuvateattereita. Niiltä, jotka edelleen pitävät Liettuaa neukkumaana, karisevat vanhat käsitykset viimeistään täällä.

Gedimino ja Didzioji

Korkeatasoiset kenkä- ja vaatekaupat ovat keskittyneet uuden puolen Gediminolle ja vanhan puolen pääkadulle Didziojille.

Lisätietoa

Helsingissä sijaitsevasta Liettuan matkailuneuvonnasta saa apua kaikissa Liettuaan liittyvissä asioissa.

www.liettua.fi, puh. (09) 6227 7717

Liettua

• Valtiomuoto: parlamentaarinen tasavalta

• Asukkaita: 3,5 milj.

• Pääkaupunki: Vilna

• Valuutta: Liettuan lita, 1 euro = 3,34 ltl

• Uskonnot: suurin osa katolisia, pieni määrä ortodokseja

• Väestö: liettualaisia 80,6 %, venäläisiä 8,7 %, puolalaisia 7 %

• Kieli: liettua

• Viisumi: ei tarvita

• Aikaero: ei aikaeroa.