Kuuban kuumassa illassa

| kuvat Jukka Rapo | KuubaMondo 05/2017

 

Havannan klubeilla soi joka ilta kiihkeä salsa. Toimittaja Tiina Leinonen päätti etsiä sitä aidointa tanssia.

Havannalaisen Restaurante 1830:n ihmismeren keskellä joku nappaa minua kevyesti ranteesta ja vetää tanssilattialle.

Miehen kasvoja tuskin erottaa kunnolla, kun pimeää iltaa halkovat valonheittimet häikäisevät silmiä. Mutta mukaansa tempaavan salsan soidessa tanssiparin ulkonäöl­­lä ei voisi olla vähempää merkitystä. Siluetti paljastaa, että hepun päässä keikkuu lierihattu.

”Hola, mistä olet kotoisin?” hän kysyy.

Se on tuttu keskustelunavaus tämän kaupungin tanssi­paikoissa. Hattupää kertoo nimekseen Alexis Ortega.

Mucho gusto, Alexis, hauska tavata, mutta jutustelu sikseen. Tänne on tultu tanssimaan salsaa.

Muutaman peruskuvion jälkeen tiedän jo paristani kaiken oleellisen. Käsien ote paljastaa hyvän rytmitajun ja niin selkeät viennit, ettei seuraavan pyörähdyksen suuntaa tarvitse epäröidä. Vahva keinunta, hieman karheat kämmenet ja sulavasti liikkuvat käsivarret. Tanssimme on vaivatonta, tuntuu kuin olisi juuri humpsahtanut maankamaralta pehmeään pumpuliin.

Tämä tunne on jo yksi hyvä syy suunnata Havannaan. Tanssi ja musiikki ovat Kuuban ehdottomia matkailu­valtteja. Joka päivä, aamupäivästä yömyöhään, pääkaupungin sadoissa ravintoloissa soivat salsa ja täkäläinen kansanmusiikki son. Perinteiset septetit, seitsenhenkiset orkesterit, viihdyttävät ruokailijoita vanhankaupungin kuppiloissa. Nuoremman polven yhtyeet soittavat railakasta tanssimusiikkia timbaa Havannan klubeilla, Casa de la Músicoissa.

Kuuban tanssikulttuuri on niin tunnettua, että tanssiharrastajia eri maista matkaa Havannaan vuosi toisensa jälkeen. Näille ahtaille ja epätasaisille lattioille tullaan nauttimaan illoista mestarillisten tanssittajien kanssa maailman kovimpien salsaorkesterien säestyksellä.

On sunnuntai, kuubalaisten vapaapäivä ja Havannan paras salsailta. Restaurante 1830 on kaupungin suosituin tanssiravintola, ja paikan nimi kertoo sen perustamisvuoden.

Marmoria hohtavissa sisätiloissa tarjoillaan illallista, ja hilpeää tanssi-iltaa vietetään uusklassisen ravintolarakennuksen puutarhassa, jyhkeiden lehtipuiden varjossa. Kattona täällä kimmeltää salsaajille vain tähtitaivas. Atlantin aallot loiskivat laiskasti ravintolan rantamuuria vasten.

Alexis Ortega kertoo tanssineensa aikaisemmin työkseen perinteikkäässä afrokuubalaisen tanssin ammattilais­ryhmässä Raíces Profundasissa. Miehen viikot täyttyivät päivittäisestä harjoittelusta, esiintymisistä teattereissa ja tapahtumissa sekä ryhmän mainostamisesta sunnuntaisin turistien suosimalla Callejon de Hamelilla. Mutta palkka oli kovin pieni: Ortega sai kuukaudessa 225 Kuuban paikallista pesoa, mikä vastaa yhdeksää euroa.

Hän lopetti työnsä seurueessa. Kohdalle sattui onnenpotku, kun valtio avasi langattoman internetyhteyden hänen kotinsa lähelle puistoon. Ortega myy liikekumppaneineen wifi-aikaa nettiin pyrkiville. Homma on lain ja laittomuuden välimaastossa – harmaata taloutta, josta viranomaiset eivät Ortegan mukaan jaksa piitata. Hän tienaa nyt päivittäin hiukan entistä enemmän, parista eurosta noin kymmeneen.

”Joskus seudulla partioivat poliisit haluavat, että ostan heille limsaa tai rommia. Siihen menee osa päivätienestistäni.”

Samassa Ortegan puhelin pirisee: hänellä on toinenkin työ.

”Ei nyt, konsultaatiot täytyy pitää ennen auringonlaskua”, hän vastaa soittajalle. ”Tule käymään huomenna.”

Ortega työskentelee paikallisen santeria-uskonnon parissa ja on edennyt siinä opinnoissaan babalaoksi, pappia vastaavaan asemaan. Uskontoa tunnustavat käyvät hänen luonaan hakemassa yhteyttä jumaliin.

Suurin osa kuubalaisista on katolilaisia, mutta katolisuutta ja alkujaan afrikkalaisia uskontoja yhdistävä santeria näkyy Havannan katukuvassa, jos sen merkkejä osaa etsiä. Uskonnollisuudesta kertovat esimerkiksi kokovalkoisiin pukeutuminen päivänvarjosta sukkiin asti sekä tietynlaiset värikkäät helmikorut ranteissa ja kaulassa. Joissakin kaupoissa myydään myös rituaaliesineitä ja toreilla uhrieläimiä.

Iltapäivisin Ortegalla jää aikaa vielä yhdelle kannattavalle mutta hieman rutinoidulle työlle: hän opettaa salsaa vasta-alkajille. Tanssipaikan pääsylippu maksaa hänellekin kolme euroa, mutta hyvänä iltana havannalainen tanssitaituri saattaa tienata jopa kymmenen euroa tunnissa. Aina parempi on, jos joku ulkomaalaisista tanssioppilaista tai ystävistä tarjoaa lipun ja juotavaa.

Bailamos? Biisi vaihtuu, ja uusi paikallinen tanssikumppani tulee hakemaan. Täällä kukaan ei jää seinäruusuksi!

Restaurante 1830:n tanssilattialla on pian ruuhkaa. Sen saa aikaan musiikki, Havannan suosituimman salsa-­artistin Alexander Abreun hitti. Parit etsivät vapaata tilaa, johon sovittaa kuvionsa.

Tungos ei näytä häiritsevän partneriani, joka nostaa minut kursailematta käsivarsilleen, vaikka olen häntä isompi. Kappaleen loppuessa löydän itseni kallistuksesta, jossa hiukseni pyyhkäisevät lattiaa.

Seuraava salsa on vielä nopeampi. Vieressämme ulkomaalaista naista viedään solmua muistuttaviin kuvioihin. Auts, saan hänen kengänkorostaan varpailleni, kun nainen menettää pyöriessään hetkeksi tasapainonsa.

Restaurante 1830:n suosio on vain kasvanut viime vuosina. Nykyisin sen lattialla hyörii lähes pelkästään ulkomaalais-kuubalaisia pareja ja vain pari paikallista pariskuntaa. Olisipa mukavaa nähdä vielä autenttisempaa kuubalaista salsaa, sellaista kuin havannalaiset tanssivat keskenään.

Iltaa viettämään tullut paikallinen Ines Ramírez on jäänyt hetkeksi yksin nojailemaan pöytään.

”Kaikki upeat salserot ovat lähteneet maasta”, hän arvelee.

Yli 50 000 kuubalaista muutti maasta viime vuonna. Turisteja taas tuli enemmän kuin koskaan, noin neljä miljoonaa.

Suuri osa matkailijoista kulkee Havannassa lähinnä Havana Viejassa, Unescon maailmanperintökohteeksi nimetyssä vanhankaupungin osassa. Sen kauniita mutta pahasti rapistuneita rakennuksia on vähä vähältä kunnostettu, ja kadut ovat täyttyneet hulabaloosta. Matkailijoita houkutellaan ravintoloihin ja myymälöihin, pyörätaksien kuljettajat huhuilevat ulkomaalaisia leidejä ja amigoja kyytiinsä. Melkein joka korttelissa on tarjolla sikareja tai cd-levyjä, ja moni paikallinen olisi halukas oppaaksi Havannan huveihin.

Matkailijat ovat alkaneet löytää myös tänne Vedadoon, puistomaiseen ja siistiin kaupunginosaan, missä Restaurante 1830 sijaitsee. Vedadosta löytyy esimerkiksi rantakatu Malecónin lähellä sijaitseva entinen oliiviöljytehdas. Se on kunnostettu moderniksi El Cocinero -ruokaravintolaksi, jonne ei nykyään ole asiaa ilman pöytävarausta.

Samassa rakennuksessa pääsee tutustumaan edullisesti kuubalaiseen moderniin taiteeseen: Fábrica de Arte Cubano -kulttuurikeskuksessa voi samana iltana nauttia parhaimmillaan niin kuvataiteesta, konserteista, tanssinäytöksistä ja -opetuksesta kuin poikkitaiteellisista performansseista. Ja tietysti drinkeistä.

Mutta se kuumin kuubalainen salsa, millaista se on?

Kuubassa tanssilla ja paritansseilla on pitkä historia. Esimerkiksi täkäläistä danzónia on tiedettävästi pyöritty 1800-luvun puolelta asti.

Paikallinen salsa on kehittynyt 1950-luvun cha-cha-chasta ja sonista melkoisen vauhdikkaaseen muotoon. Kuubassa tätä salsaa kutsutaan casinoksi, ja siihen sekoitetaan myös mambon, rumban, afrokuubalaisten tanssien sekä reggaetonin askeleita, jopa länsimaisia street-tanssilajeja. Kun kaikkialla maassa soi musiikki, tanssitaito on täällä melkein yhtä luonnollista ja olennaista kuin kielitaito.

Kysyn vinkkejä aidosta salsasta Omaida Pereiralta. Hän on jo kauan johtanut suosittua Estudio San Miguel -tanssi­koulua Centrossa, Havannan keskustassa.

”Tällä hetkellä salsaajat improvisoivat Kuubassa enemmän kuin koskaan”, kertoo Pereira.

Ulkomaalaisten vaikutus täkäläiseen tanssikulttuuriin on ilmeinen.

”Muualle muuttaneet kuubalaiset perustavat tanssikouluja, ja nykyään myös ulkomaalaiset opettavat salsaa ympäri maailmaa, mikä vie tanssia omaan suuntaansa. Osa heistä tanssii paremmin kuin kuubalaiset, mutta aina en tunnista ulkomaalaisten tanssia casinoksi”, Pereira sanoo.

Hän epäilee, että kaikki casinerot eivät välitä turisti­paikoista. Osa paikallisista tanssii vain, kun tunnelma miellyttää. Kauempana Havannassa, Playan kaupunginosassa, olisi näitä salsaklubeja, joissa viihtyvät alueen asukkaat.

”Ja keskustassa on Arabe”, Pereira sanoo. ”Mutta sinne te ette pääse sisälle.”

Kiharapäiset lapset kirmaavat Havannan keskustaan johtavalla pääkatu Paseo Pradolla. Täällä viettävät iltaansa perheet, jotka eivät jaksa etsiä vilvoitusta helteeltä rantakatu Malecónilta asti. Promenadi on paikoin entisöity upean näköiseksi, sen kermakakkuja muistuttavia, siirtomaatyylisiä taloja katselee mielikseen. Taiteilijat kaupittelevat maalauksiaan, ja pähkinöitä on aina tarjolla.

Jos kävelee yhden korttelin verran länteen, keskustan kadut muuttuvat likaisemmiksi ja rähjäisemmiksi.

Perjantaisin nuoret ja muutamat vanhemmatkin paikalliset notkuvat Paseo Pradolla Kuubalaisen kulttuurin yhdistyksen Araben tilan luona. Tänään Arabessa soitetaan salsaa – mutta sisään saliin pääsevät vain havannalaiset.

Muualla kaupungissa ollaan kyllä kiinnostuneita matkailijoista ja näiden käyttämistä vaihdettavista pesoista, mutta täällä kassalla kelpaa vain hyvin heikko kansallinen peso.

Pari saksalaismiestä pyrkii sisään Arabeen. Ovivahti, perinteiseen guayabera-paitaan sonnustautunut setä, palauttaa heidät kuitenkin nopeasti takaisin kadulle.

Sitten katuvilinästä pilkistää esiin tuttu hattu. Alexis Ortega ymmärtää uteliaisuutemme ja lupaa hoitaa meidät sisään.

”Katso vaikka, minulla on tarpeeksi paikallisia pesoja mukana. Mennään.”

Araben sali muistuttaa suurta luokkahuonetta. Reggaetonkappaleen kiihkeys painaa nuoria tanssijoita toisiaan vasten. Väki ei ole edes hiprakassa, paitsi yksi mies, joka on nukahtanut pöytäänsä rommipullo kainalossaan. Joku käy vohkimassa häneltä täytettä omaan lasiinsa.

Arabessa parien salsa on niin tyylikkään sulavaa, että se saa kenet tahansa henkäisemään: kunpa minäkin voisin tanssia noin. Täällä ei suoriteta, pareilla on hauskaa.

Ortega kertoo, ettei kuubalainen nainen edes suostuisi kieppumaan liian vaikeita kuvioita. Jos mies sellaista tanssia yrittäisi, nainen irrottautuisi otteesta ja sanoisi: hei, en ole ulkomaalainen.

Roberto Rodriguez pyörittää lattialla vaivatta partnerinsa kanssa kuvion toisensa perään. Onko hän tanssinopettaja?

”Ei, olen hydrauliikan opiskelija”, mies kertoo ja nauraa. ”Opin tanssimaan kotona siskojeni kanssa jo lapsena.”

Niinpä tietysti. Täällä ajatellaan yhä, että tanssitaito tulee myös verenperintönä. Kuubalaistenkin pitää silti harjoitella tanssia, Rodriguez kertoo. Hän on ottanut tanssitunteja täkäläisessä työväentalossa, casa de culturassa.

”Ja täällä Arabessa opin jokaiselta parilta jotain uutta. Juhlissakin kehittyy.”

Ortega puuttuu puheeseen: ”Voisitko tanssia tämän suomalaisleidin kanssa?”

Kiitoksia puhemiehelle, sillä Rodriguez suostuu tanssiin.

Ehdimme pyöriä vain muutaman kappaleen, kun Araben ilta päättyy Kuubassa tuttuun hidasteeseen, sähkökatkoon. Mutta onhan aina seuraava päivä ja sen salsat.

 

Minne illalla?

Restaurante 1830
Levymusiikkia viikolla, viikonloppuisin elävää musiikkia. Avoinna joka päivä klo 12–24, joskus myöhempään. Liput 3–20 euroa esiintyjän mukaan.
Malecónin ja Calle 22:n kulmassa, Vedado.

La Florida -hotelli
Levymusiikkia, paikka on salsaajien suosiossa kello 21 alkaen. ­Viiden euron pääsylippu sisältää mojito­juoman.
Obispo- ja Cuba-katujen kulmassa, Habana Vieja.

El Cañon
Vastaperustettu klubi. Salsaa, reggaetonia ja kansainvälistä musiikkia. Ei pääsymaksua, juomia voi ostaa. Toimii myös tanssikouluna.
Oficios 18, Obispo- ja Obrapía-katujen välissä, Habana Vieja.

Casa de la Música Miramar
Havannan parhaat salsa­orkesterit esiintyvät täällä joka ilta alkaen kello 17 ja 22. Liput 10–20 euroa.
Calle 22, Avenidojen 33 ja 35 välissä, Miramar.

Fábrica de Arte Cubano
Monipuolista kulttuuria to–su klo 20–03. Keväällä suljettu, avoinna 1.6. lähtien. Liput 2 e.
Calle 26, Vedado. Verkossa: Fac.cu

Tanssitunnille Havannassa?

Estudio San Miguel
Iso tanssisali, jossa pitää tunteja kaksi paikallista opettajaa. Koulua johtaa Omaida Pereira. Yksi tunti maksaa 15 euroa, 10 tuntia 100 euroa.
San Miguel 569, Centro Habana. Puhelin +535 289 8222.

Casa de Tango
Nimestään huolimatta tässä koulussa opetetaan kaikkia kuuba­laisia tansseja. Vuodesta 1954 toiminutta paikkaa johtaa Carmen Peraza. Pienin kurssipaketti on 5 tuntia, hinta 60 euroa. 10 tuntia maksaa 120 euroa.
Neptuno 309, Centro Habana. +537 863 0097.

Milydance
Peilisalissa toimii useita opettajia. Uudehkoa koulua johtaa Milagros de la Caridad. Tuntienhinta sovittava erikseen.
San Rafael 454, Centro Habana. 
+535 388 5425.