Timo Kiippa matkusti Firenzeen murhat mielessään.

”Tuostakohan hän killui”, mietin Palazzo Vecchion ikkunoita katsellessani. Yritän arvailla ikkunaa, johon Hannibal Lecter hirtti poliisietsivä Rinaldo Pazzin.
Ihmiset ympärilläni ihailevat palatsin jyhkeitä muotoja ja Piazza della Signoria -aukion patsaita. Teinityttöjen ryhmä tirskuu Michelangelon veistämän Davidin kopion alastomuudelle.
Myönnän. Olen outo matkailija. Viis klassisesta taiteesta ja renessanssiarkkitehtuurista, intohimonani ovat trillerit, ja ne ovat tuoneet minut Firenzeen. Sarjamurhaaja Hannibal Lecter, tai tohtori Fell, kuten hän Firenzessä esiintyi, on mainio opas Firenzen kaduille ja kujille. Kirjailija Thomas Harrisin luomassa hahmossa on yllättävän paljon yhteneväisyyksiä tosimaailmaan.
Harris keksi käyttää Firenzeä Hannibal-romaaninsa näyttämönä, kun hän seurasi uutisista kaupunkia oikeasti terrorisoineen Il Monstron – Firenzen hirviön – oikeudenkäyntiä. Muuatta Pietro Pacciania syytettiin vuonna 1968 alkaneesta murhien sarjasta, jossa tapettiin vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana useita rakastavaisia kaupungin laitamilla.
Kirjassaan Harris antaa tosin silotellun kuvan Il Monstron toimintatavoista. Todellisuus oli paljon kauheampi. Il Monstro asetteli uhrejaan asentoihin, jotka mukailivat Uffizi-galleriassa esillä olevaa Botticellin maalausta Kevät, ja leikkasi naisilta sukupuolielimet.
Hannibal Lecter tyytyi herkuttelemaan uhriensa sisäelimillä hyvän viinin kera.

Poliisietsivä Pazzilla on hänelläkin puolifiktiiviset juurensa Firenzen historiassa. Pazzien pankkiirisuku yritti 1400-luvulla kaapata vallan kaupunkia hallinneilta Mediceiltä, mutta epäonnistui: toinen Medici-suvun päämiehistä selvisi murhayrityksestä. Rangaistuksena fiktiivisen Pazzin tosielämän esi-isät hirtettiin Palazzo Vecchion ikkunasta.
Harris kirjoitti Rinaldo Pazzille jännän henkilöhistorian. Kirjassa Pazzi oli entinen sankaripoliisi, joka oli muka selvittänyt oikean Il Monstron murhat, ennen kuin hän alkoi jahdata Hannibal Lecteriä. Harrisin juonenkäänteen mukaan Pazzi oli kuitenkin vanginnut Il Monstrona syyttömän miehen, mistä alkoi etsivän uran alamäki.
Tosielämässä Italian poliisi otti murhavyyhdin uuteen käsittelyyn 2000-luvun alussa ja epäilee nyt, että rituaalimurhien taustalla olisi ollut varakkaiden italialaisten uskonnollinen kultti.
Kun olen arvuutellut aikani Pazzien hirttoikkunaa, lähden Firenzen keskusaukiolta kohti Arno-joen toisella puolen kulkevaa Via dei Bardia. Hannibal asui sen varrella Palazzo Capponissa.
Dekkari ohjaa monien Firenzen nähtävyyksien äärelle: Palazzo Vecchion mykistävien taidekokoelmien lisäksi se vie Basilica di Santa Crocen fransiskaaniluostarin vaikuttaviin kappeleihin, tunnettujen henkilöiden haudoille ja Forte di Belvedere -linnoitukselle, josta aukeavat huikeat maisemat.
Nautin erityisesti poikkeamisesta pikkukujille, kuten Via di San Leonardolle, kaupungin idyllisimpiin kuuluvalle mukulakivikadulle. Hannibal tappoi siellä taskuvaras Gnoccon. Kadun jatkeena kulkevalla Costa di San Giorgiolla näen kuin kaupanpäällisenä Galileo Galilein asuintalon.

Herkullisimpia nähtävyyksiä ovat ruokakaupat. Hannibal Lecter oli aistinautintojen orja. Läheltä Santa Trinitan siltaa Via San Jacopolta löydän Hannibalin suosikkiputiikin, pikkuruisen Vera dal 1928:n, jossa myydään parhaita toscanalaisia viinejä, tryffeleitä ja juustoja. Firenzeläiset sanovat kaupan tuoksuvan kuin Jumalan jalat.
En voi kuin ihmetellä, miksi Hannibal osti täältä ranskalaista viiniä, Bâtard-Montrachetia, eikä jotain hyvää Chiantia?
Murhaajan nenä oli erityisen herkkä, ja hän olikin vakiovieras Via della Scala 16:a sijaitsevassa Officina Profumo Farmaceutica di Santa Maria Novellessa. Tämän yrttien, luonnonlääkkeiden ja hajuvesien hartaan maailman perustivat 1200-luvulla dominikaanimunkit. Vuodesta 1612 nykyisessä osoitteessaan toiminut liike on yhä alkuperäisessä asussaan. Vanhaa apteekkia muistuttavat tilat täyttyvät viekoittelevista tuoksuista, ja henkilökunnan hienostunut kiirettömyys vain korostaa liikkeen juhlallista tunnelmaa.
Iltavalot syttyvät jo Firenzen kujilla, mutta ehdin vielä käydä Firenzen kauneimmassa teatterissa, Teatro Piccolominissä, millä nimellä Teatro della Pergola esiintyy kirjassa. Täällä Hannibal Lecter tapasi ensimmäisen kerran Pazzin vaimon, Lauran, jonka hän uhkasi syödä hetkeä ennen kuin tappoi Pazzin.
Läheltä löytyy sopivasti arvostettu ravintola La Pentola dell’Oro, jonka pääkokki Giuseppe Alessi on tutkinut vuosikausia perinteisiä toscanalaisia reseptejä ja soveltanut niitä nykyaikaan.
Hannibal-elokuvan innoittamana Alessi on kehittänyt kaksi hyytävää ruokalajia. Cervello Hannibal alla fiorentina sisältää paistettuja lehmänaivoja ja La testicciola degli innocenti – kuinkas muuten – lampaanpäitä!