Dam-aukion etelälaitaa reunustavien talojen väliin jää metrin levyinen rako. Monessa kaupungissa se tarkoittaisi sotkuista hukkatilaa. Mutta Amsterdamissa kun ollaan, kyseessä on katu, jolla on nimikin: Jonge Roelensteeg.
Parisataametrisen kujan vasemmalla laidalla on messinkilevyn peittämä umpiovi ja huomaamaton ovisummeri. Kun ovi avautuu, lyhyiden sisäportaiden yläpäässä seisova upea transvestiitti kajauttaa: »Good evening, welcome to Supperclub». Olen Amsterdamin erikoisimmassa ravintolassa.
Supperclub tuo mieleen elokuvien Rooman yltäkylläiset ruokapeijaiset. Ilmassa on dekadenssia: marihuanan imelä tuoksu, papinkaapuinen dj ja esiintymisestä nauttivia transvestiitteja. Ravintolassa ei ole pöytiä. Asiakkaat loikoilevat patjoilla korokkeiden päällä. Ruokalistaakaan ei ole. Menu on yksi kokonaisuus, joka vaihtelee illasta toiseen ja sisältää aina yllätyksiä. Yhtenä iltana ruokia nautitaan injektioruiskusta, toisena hatusta.
Lähemmin tarkasteltuna mielikuvituksellisen illallisen runko paljastuu klassiseksi ranskalaiseksi viiden ruokalajin ateriaksi: kylmä alkuruoka, keitto, lämmin kalaruoka, lämmin liharuoka ja jälkiruoka. Moitteen sijaa ei juuri löydy, kiinnostavia nyansseja sitäkin enemmän. Alkuruoka, kaunis ja upean makuinen tomaatticoulis, tarjoillaan ilman ruokailuvälineitä. Mukana tuleva kertakäyttöhansikas luo mielenkiintoisen jännitteen. Ruoan puristelu ja kaapiminen lautaselta käsin on kokemus. Maut vievät kauas nomadien telttoihin ja Afrikan savanneille.
Loppuilta sujuu perinteisemmin. Väliruokana tarjoiltava kookoksenmakuinen keitto tuo mieleen idän keittiöt, josta peräisin olevia makuja on Amsterdamissa siirtolaisten ansiosta tarjolla paljon. Vaikeasti valmistettava ruijan pallas on juuri oikeassa kypsyysasteessa ja maukas.
Pääruoaksi tarjoiltava helmikana on mielenkiintoinen lintu. Sen koipi- ja rintaliha kypsyvät valmistettaessa yhtäläisesti, ja siksi ne leikataankin usein yhdessä. Näin annoksesta saadaan näyttävä. Liha on mureaa, ja aavistuksen tummempaa kuin tavallinen broilerin liha ja selkeästi maukkaampaa. Aterian päätteeksi tarjotaan pala kakkua hedelmäkastikkeen kera. Jälkiruoaksi annos on lähinnä muodollisuus.
Supperclub todistaa herkullisella tavalla ruokakulttuurin vahvuudesta ja syvyydestä, jolle leikittelykään ei ole vierasta. Ruoka ei ehkä ole ravintolassa pääasia, mutta huonompi kokki pilaisi hyvän kokonaisuuden.