Johdatus Rioon

Tyttö Ipanemalta, Copacabana, sokeritoppa, Maracanan stadioni ja brasilialainen design - Rio de Janeiro on kasvanut myyttisiin mittoihin.

Tyylikäs Ipanema

»Tall and tan and young and lovely, the girl from Ipanema goes walking…» Ei voi mitään, heti rannalla päässä alkaa soida Antonio Carlos Jobimin säveltämä Girl from Ipanema, varsinkin kun vastaan kävelee kaunis nuori nainen. Andreia on tullut poikaystävänsä kanssa rannalle kuhertelemaan, vaikka sää on pilvinen ja tuulinen. »Paleltaa vähän», hän myöntää bikineissään.

Ipanema on Copacabanaa astetta coolimpi ja maineeltaan leppoisampi ranta-alue. Ravintolat terassit ovat hienostuneita ja levittäytyvät eurooppalaisen näköisinä kaduille. Ostoskatu Rua Da Visconde de Pirajálla voi piipahtaa brassidesignerien putiikkeihin, kuten vaikkapa Philippe Martin -ketjun liikkeeseen nuorille naisille. Totem myy puolestaan vaatteita ja koruja.

Näkymä trooppiseen Legolandiaan

Rio de Janeiron maisemaa hallitseva, 396 metrin korkeuteen kohoava Sokeritoppavuori, Pão de Açúcar, on itseoikeutetusti kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Sen huipulta on satumainen näkymä siniselle merelle, kultaisille rannoille ja vihreisiin viidakoihin. Vuorten rinteille kohoavat kulmikkaat, valkoiset kerrostalot näyttävät Lego-palikoilta.

Vuoren huipulle pääsee jo vuodesta 1913 operoineella riippuhissillä. Älä huoli: hissiä on kunnostettu tässä välissä. Vuorikiipeilijät voivat myös koettaa taitojaan nousemalla ylös lähes pystysuoraan kallioseinään hakattuja koukkuja ja metallirenkaita pitkin.

Lähes kaikki Rion kävijät käyvät sokeritopalla, joten sinne on viisainta saapua aikaisin aamulla ennen suuria bussilastillisia.

www.bondinho.com.br

Jalkapallopyhättö Maracana

Sambarummut kuuluvat kauas, kun Maracanalla pelataan tärkeää ottelua. Jos sattuu kaupunkiin kuitenkin pelittömänä iltana, tyhjään stadioniin voi käydä tutustumassa parilla eurolla. Nurmesta voi nyppäistä palan Maracanaa mukaansa, jos vaikka stadionin taika tarttuisi.

Täällä on aikoinaan nähty brasilialaisen jalkapallon huippuhetkiä. Nykyisin jalkapallokuviot kärsivät Brasiliassa pahasta korruptiosta ja lajin parhaimmisto siirtyy nopeasti Euroopan rahakkaille kentille.

Maracanan stadion veti aikoinaan eniten väkeä koko maailmassa. Ennätys on vuoden 1950 MM-kisojen finaalista Brasilia–Uruguay, jolloin katsojia laskettiin lähes 200 000. Nykyisillä turvamääräyksillä lehtereille päästetään 70 000 katsojaa kerrallaan.

Lippuja saa stadionin ovelta, hotelleista ja matkatoimistojen kautta.

Museot kilpasilla

Aluksi se näyttää rumalta. Seinät ovat rapistuneita ja mustuneita ja värit haalistuneita. Mutta kun sitä aikansa tuijottaa, rakennus alkaa näyttää sympaattiselta. Modernin taiteen museo oli viitisenkymmentä vuotta sitten valmistuessaan Rion ylpeys.

Nyt Rion Modernin taiteen museo eli MAM on jäänyt uuden, Niteroin nykytaiteen museon varjoon. Vuonna 1996 valmistuneen, avaruussukkulaa muistuttavan museon on suunnitellut Oscar Niemeyer. Sama sankariarkkitehti piirsi 40 vuotta aiemmin maan uuden pääkaupungin, Brasilian, julkiset rakennukset. Kolmas käymisen arvoinen museo on Centro Cultural Banco de Brasil. Entiseen pankin pääkonttoriin rakennetussa kulttuurikeskuksessa on vaihtuvia näyttelyitä, pieniä kahviloita ja konsertteja klassisesta musiikista hiphopiin.

Modernin taiteen museo, www.mamrio.com.br
Niteroin nykytaiteen museo, www.niteroi-artes.gov.br
Centro Cultural Banco de Brasil, www.bb.com.br

City-sademetsä

Keskellä Rioa sijaitsee 32 neliökilometrin trooppinen metsä, Tijuca. Sinne kannattaa suunnata, kun suurkaupunki ahdistaa. Kunnon seikkailijaa köyhän miehen Amazon voi huvittaa, mutta puolen päivän retki tropiikkiin kannattaa aina.

Rehevä metsä on pullollaan eksoottisia puita, liaaneja, saniaisia ja jättimäisiä versioita kasveista, joita Suomessa näkee kitukasvuisina ikkunalaudalla. Ilma on viileää ja raikasta verrattuna kaupungin tomuun ja pakokaasuun. Hyvällä onnella pörröiset pikkuapinat tulevat ihmettelemään isompiaan. Metsässä asustaa papukaijoja, tukaaneja ja boa-käärmeitä.

Viidakkoon voi mennä omin päin, mutta sinne järjestetään myös opastettuja retkiä.

Paljasta kasvosi meille

Mitä korkeammalle taksi sahaa ylös vuorenrinnettä, sitä sakeammaksi sumu käy. Jeesus Kristus Vapahtaja on kätkeytynyt paksuun pilviverhoon. Patsas, Rion tunnusmerkki, ei suostu näyttäytymään edes 15 metrin päästä. Vasta aivan vierestä sen hahmon erottaa, mutta kasvot ovat usvan peitossa. Ei auta kuin odottaa, josko Kristus näyttäytyisi.

Puolen tunnin kärsivällisyys palkitaan, kun pilviverho siirtyy hetkeksi sivuun. Vaikka kaupungin ylle katsovan 38-metriä korkean patsaan on nähnyt kuvista ja kaukaa lukuisia kertoja, se on paikan päällä edelleen vaikuttava.

Bossa novan syntyseudulla

Mihin tahansa Riossa menee, törmää musiikkiin. Erityisen riolainen musiikkityyli on Bossa nova. Bossa nova syntyi Copacabanassa erään syrjäisen sivukadun pienessä jazzkapakassa. Roberto Menescal, Carlos Antonio Jobim ja kumppanit keksivät poimia perinteisestä sambasta pehmeimpiä sävyjä ja yhdistellä niitä keinuvaksi musiikiksi.

Jokaisen bossanovistin on pakko käydä ihmettelemässä pientä Toca Do Vinicius -kauppamuseota Ipanemassa. Kaksikerroksisen pikkukaupan alakerta myy kaikkea aiheeseen liittyvää vinyyleistä nuottikirjoihin ja dvd-levyihin. Yläkerrassa on museo, jossa on käsinkirjoitettuja alkuperäissanoituksia, nuotteja sekä valokuvia. Bossa novan ohella kauppa myy choro- ja sambalevyjä.

Brasilialaisesta musiikista kiinnostuneen kannattaa käydä myös Copacabanalla sijaitsevassa jättimäisessä Modern Sound -levyliikkeessä.

Toca do Vinicius Vinius de Moraes 129, Ipanema
Modern Sound, Barata Ribeiro 502D, Copacabana

Lihanhimoisille

Paistia, kylkeä, makkaroita, kanaa, possua… Nyökkäys tarjoilijalle ja lautanen täyttyy lihasta. Brasiliassa lihansyönti on kunniassa ja sille on omistettu oma ravintolatyyppinsä: seisovanpöydän ja grillin yhdistelmä churrascaria.

Yksi Rion arvostetuimmista churrascarioista on Porcao. Siellä käy brassijulkkiksia jalkapalloilija Ronaldoa myöten. Porcao on arkenakin täynnä mässäileviä seurueita, ja hälinä on kuin markkinoilla.

Lihaa paistuu grillissä pitkissä vartaissa, ja tarjoilijat kantavat sitä päättymättömänä kulkueena pöytiin. Jokainen ruokailija saa viereensä lätkän, jonka toinen puoli on punainen ja toinen vihreä. Kun vihreä puoli on ylöspäin, lihaa virtaa pöytään. Punainen tarkoittaa paussia. Liha on hyvää, suolaista ja sen rasvapitoisuus ylittää reippaasti riskirajat. Tarjolla on myös seisovapöytä, josta saa salaatteja, ilmakuivattua kinkkua, parmanjuustoa, susheja ja kymmeniä muita ruokalajeja.

Liha ja seisovapöytä maksaa 50 realia (17 euroa), mikä on brasilialaisittain kallista. Edullisissa paikoissa pääsee mässäilemään alle 20 realilla. Asia on pihvi. Kun ilta Porcaossa on ohi, lihanhimo on tyydytetty pitkäksi aikaa. Puolitoistametrinen jälkiruokakärry viimeistelee nautinnon.

Porcao, Rua Baráo da Torre 218

Puolenyön tanssit

»Haluatteko nähdä loistavan klubin?» Rio Design Centerin tiskijukka kysyy. »Menkää Lapaan Democráticos-klubille.»

Lapan alue on vanhaa Rioa aivan bisneskeskustan nurkilla. Rua Riachuelo-katu, jolle dj neuvoi, ei aluksi herätä luottamusta. Ränsistyneet kolonialistiset rakennukset on merkattu graffitein, ja kadun alkupää on hiljainen. Edestäpäin löytyy kuitenkin kadulle avautuvia täpötäysiä baareja, joiden muovipöytien ääressä paikalliset hörppivät skol-olutta.

Democráticoskin löytyy. Paikka on suuri tanssisali viime vuosisadan alkupuolelta. Ajoissa saapuneet voivat löytää paikan salin molemmilla reunoilla sijaitsevista pöydistä, joiden valkoisiin paperipöytäliinoihin vanha tarjoilija merkkaa tilatut juomat.

Bändi aloittelee yhdentoista aikaan, kun paikka on vasta puolillaan väkeä. Musiikkityylinä on samba, ei rämärumpujen karnevaalisamba, vaan paritanssiversio. Ensimmäisinä tanssilattialla ovat tyttöporukat, jotka kilpailevat sillä, kuka näyttää parhaimmalta tanssiessaan. Pian myös pariskunnat ovat lattialla, ja vuorokauden vaihtuessa koko klubi on täyttynyt juhlakansasta.

»Tätäkin parempi on Centro Cultural Carioca ja teatro Joáo Caetano. Siellä meininki on vielä upeampaa», satunnainen juhlija valistaa.

Clube dos Democráticos, Rua do Riachuelo 91, Lapa

Designkaupunki

Keskellä Ipaneman kuumuutta, rantaa poikittain leikkaavalla Rua Texeira de Melolla tulee vastaan erikoinen luola. Sitä asuttavat nuoret, viileän näköiset tyypit, jotka mustine vaatteineen näyttävät siltä, kuin he notkuisivat paljon mieluummin Berliinissä kuin Rio de Janeirossa.

Luolan nimi on Novo Espaco De Moda Galeria Café. Päivisin se toimii nuorten suunnittelijoiden vaate-, koru- ja taidekauppana. Tuntemattomat merkit, kuten vaikka Favela Hype, yrittävät ponnistaa täältä maailmalle.

»Eri ihmisten töitä on eri päivinä. Minun luomuksiani voitte nähdä sunnuntaisin», nuori myyjätyttö Clara kertoo. Hän nojailee poseeraavasti vaatetankoon ja näyttää niiiin viileän kyllästyneeltä. Silti hän on ilmeisen mielissään kuvaajan huomiosta. »Ai te olette Suomesta. Se on todella kiinnostava maa!»

Iltaisin yhdentoista tienoilla Novo Espaco muuttuu baariksi. Päivisinkin kaupasta löytyy avuliaita englanninkielentaitoisia hipstereitä, jotka mielellään neuvovat, mitkä klubit ovat in.

Designlehtiä lukevat tietävät, että muotoilufriikit ympäri maailmaa huokailevat juuri nyt Rion ja Brasilian perään. Hyviä paikkoja brassimuotoilun perusteisiin perehtymiselle on esimerkiksi Rio Design Center Leblonissa, aivan Ipaneman naapurissa. Vaikka paikkaa ollaan muuttamassa tavalliseksi ostoskeskukseksi, osa sisustusliikkeistä säilyy entisellään.

Novo Espaco Galeria Café, Rua texeira de Melo 31, Ipanema,
www.galeriacafe.com.br

Sambakoulun penkillä

Kun sambarumpupatteristo aloittaa hyökkäyksen, on pakko suojata korvansa paperitukoilla. Meteli huumaa korvia, kun Sao Clementen sambakoulu treenaa karnevaaleja varten. Jos haluaa Rion karnevaaleista esimakua, voi mennä johonkin sambakouluista katsomaan harjoituksia, jotka muistuttavat tiukkaa treenaamista enemmän koko illan kestäviä bileitä. Koulut treenaavat eri aikoina ja eri päivinä, usein perjantaisin ja lauantaisin.

Paikalle voi mennä opastetulla kierroksella. Edullisempi vaihtoehto on ottaa taksi ja maksaa ovella pääsylippu.

Mutta rehellisesti sanoen: Rion karnevaalit on yliarvostettu juttu. Kannattaa mieluummin mennä karnevaaliaikaan Bahialle, Salvadorin kaupunkiin.

Samba-koulujen harjoitusaikoja ja osoitteita kannattaa seurata paikallislehdistä tai kysyä hotellin portieerilta.

Rakas, parjattu Copacabana

Parikymppisten poikien rinki tanssittaa palloa ilmassa jaloillaan ja näyttää, mistä syntyy brasilialaisten maine jalkapallotaitureina. Pelaajat ovat yksi Copacabanan nähtävyyksistä.

Lähes neljän kilometrin pituinen ranta Rio De Janeiron keskustassa vetää monenlaista väkeä: kauniin ruskettuneita paikallisia, vasta saapuneita kalpeita turisteja, aaltoja uhmaavia surffareita sekä krääsäkaupustelijoita.

Oma joukkonsa ovat kerjääjät, jotka ovat kehittäneet taidon huippuunsa. »Olen paikallisesta teatteriseurueesta, voisitteko avustaa toimintaamme pienellä lahjoituksella?» tiikerin raidoilla kasvonsa maalannut nuori mies pyytää. Toiset kulkevat salkun kanssa, jotta eivät näyttäisi kerjäläisiltä ja kolmannet tuputtavat rannalla löhöäjille väkisin sambarytmejä. Onneksi ystävällinen ei riittää kaupustelijoille vastaukseksi.

Copacabana jakaa mielipiteet. Joidenkin mielestä se on pilalla: Ravintolat ovat turistihinnoissa, ostoskadut vilisevät väkeä ja prostituoidut valtaavat rantakadut illalla. Sieltä löytyvät hinta-laatu-suhteeltaan huonoimmat ravintolat ja kamalimmat yökerhot. Toiset rakastavat maailman kuuluisinta rantaa huonoista puolista huolimatta. Copacabana on kuitenkin Copacabana. Mikä onkaan mukavampaa kuin löhötä rannalla keskellä suurkaupunkia ja osallistua illalla vaikka johonkin rannan lukuisista jalkapallomatseista (jos ei pelaa veikkausliigassa, kannattaa valita peliporukka huolella). Copacabanan taikuutta on se, että moni aikuinen innostuu siellä leikkimään kuin lapsi.