Kymmenen tuntia kymmenen sentin koroilla, ei tee kuin yksi sentti tuntia kohden, joten korkoja ei siis juuri edes ollut... Luonnonhistorian museo oli kaikkea muuta, kuin mitä sanasta museo tulee mieleen. Itse rakennus oli mahtava ja täytetyt eläimet elefanteista flamingoihin ja kirahveista kultakaloihin saavat pessimistisemmänkin museokävijän kiinnostumaan. Ja juuri kun luulin, että päivä ei paremmksi voisi muuttua, kävimme teellä. Eikä millä tahansa teellä, vaan parhaalla minttuteellä, jota Pariisista löytyy. Museon vieressä on pieni moskeija, hamam, islamilainen koulu ja teepuutarha herkkuvitriineineen. Tee oli loistavinta kuviteltavissa olevaa kahden euron teetä! Vaikka ilma oli kylmä, teepurha oli mainio jalkojenlepuutuspaikka (vaikka korottomat jalkani siis eivät lepoa toki tarvinneetkaan). Leivonnaiset olivat juuri niin ylimakeita kuin lähi-idän leivonnaisten kuuluukin olla. Tätä paikkaa ei vain voi jättää väliin!

Ja juuri kun olin ajatellut, että päivä ei paremmaksi voisi muuttua, lähdimme juutalaiskortteliin falafelille. Itse kortteli oli viehättävä punaisine ovineen ja juutlaisineen. Matkakirjat sanovat, että täällä ei pahemmin turisteihin törmää - pitänee paikkansa jos jättää laskematta kaikki amerikkalais- ja japanilaisturismassat... Saimme suosituksen falafel-ravintolasta Chez Hanna ja ennen kaikkea sen Falafel Special -annoksesta. Ruoka tulee nopeasti, se on mutkattomasti syötävää ja äärimmäisen hyvää. Ja taas saivat jalat leävätä (vaikka siihen ei kovin suurta tarvetta ollutkaan). Ravintola on aina louansaikaan ääriään myöten täynnä, mutta pöydän saa kymmenen minuutin odotuksella. Sisustus on spykedeelinen ja täysi - hhhmmm - epäsopiva, kuten niinmonessa muussakin pariisilaisessa paikassa ja ruokarauhasta ei ole tietoakaan. Mutta niin se vain näissä elämää täynnä olevissa paikoissa on.

Ja juuri kun olin ajatellut, että päivä ei paremmaksi voisi muuttua, törmäsin kenkiini. Punaisiin. Tarvoistin matalat kengät, koska olimme suunnitelleet jatkavamme kierrosta. Ei sillä, että jaklaki olisivat väsyneet olleet, mutta etteivät tulisi väsymään. Nämä eivät olleet ne kengät. Näissä kengissä - jos mahdollista - oli vielä korkemmat korot, ne olivat kirkuvan punaiset ja huusivat nimeäni ikkunankin läpi. Ainoa, mikä niissä oli sovinnaista, oli hinta. 19.90 euroa taivaallisista kengistä.

Ja juuri kun olin ajatellut, että päivä ei paremmaksi voisi muuttua, seuralaiseni osti leipomosta passionhedelmä-macaronin ja suklaa-macaronin jälkiruuaksi http://www.maku.fi/makuaskeleet/teemat/article140589-1.html Ja päätin palata maanantaina ostamaan La Fayette-ostoskeskuksesta macaron-kaulakorun. Niin passionista oli passion-macaron!

Nyt tiedän, että päivä tulee muuttumaan vieläkin paremmaksi; menemme iltaa viettämään Eiffel-tornin läheisyyteen. Vaikka olen tornin toki ennen nähnyt, ei kukaan itseään kunnioittava matkailija voi käydä Parisissa näkemättä Eiffeliä.

Ja vaikka jalkani olivatkin kymmensenttiset korot omaavien uusien nahkasaapikkaiden hellässä huomassa, saappaat riisuttuani huomasin, että muukin vaihtoehto olisi ehkä tullut kysymykseen...

• Kirjaudu sisään tai luo profiili, jonka jälkeen pystyt kommentoimaan

Anne M   13.02.2010 20:49